Helmikuinen pihakierros

Mantsuriankärhöstä löytyikin siemeniä.

Täytyy sanoa, että eipä ole monena vuonna ollut näin helppoa tehdä pihakierrosta helmikuussa. Vähintäänkin on pitänyt vetää housunlahkeet kunnolla kenkien varsien päälle, jotta ei tarvitsisi kierroksen päätteeksi ravistella lunta sukista. Nyt lunta on avoimilla paikoilla juuri ja juuri parikymmentä senttiä, mikä on näillä seuduilla todella vähäinen määrä. Onneksi pakkastakaan ei ole ollut kovin paljoa, jos ei viime tiistain -22 astetta lasketa. Eilen oli niin kaunis päivä, että olisi voinut luulla pakkasta olevan paljonkin, mutta lämpötila oli melkein nollassa. Kerrassaan erikoista, mutta en todellakaan valita!

Vanhat kärhön ja tuoksuherneen versot jätin jänisten evääksi.

Keräsin viimekesäisiä tuoksuherneen ja loistokärhöjen versoja nuotiopaikalta jäniksille syötäväksi. Jätin kasan loistokärhö 'Ville de Lyonin' tyvelle, jonka vierestä rusakot ovat kulkeneet puutarhaan. Toiset jäljet kulkivat kuvan alareunasta vasemmalla olevan nuotiopaikan läpi. Jospa rusakot löytäisivät tarjolle jätetyt sapuskat ja kääntyisivät vatsat täysinä takaisin metsään sen sijaan että etsisivät jälkiruokaa puutarhasta. Onneksi suojaverkoissa riittää vielä hyvinkin korkeus pitämään pitkäkorvat poissa ainakin arvokkaammista puuvartisista.

Siinä on hajaannuttu 'Laatokan Helmen' molemmin puolin.

Ihan huvikseni tai pelkän aurinkoisen sään vuoksi en ulkoilemassa käynyt, vaikka toki sekin oli ihan virkistävää. Varsinainen asiani oli perennakylvösten hankeen hautaaminen. Sain kylvettyä perennojen siemenet jo viime sunnuntaina mutta viikolla ei ollut aikaa (tai ehkä ennemminkin inspiraatiota) käydä viemässä niitä ulos. Ruukut olivat kiltisti ulkoeteisessä odottelemassa kylmäkäsittelyyn pääsyä. Toivottavasti siemenistä kasvaa reippaita täydennystaimia kukkapenkkien aukkopaikkoihin. Ja toivottavasti itämisprosentti olisi kohtuullinen eikä erittäin hyvä tai olematon. Muutama pussi tuli nimittäin tyhjennettyä kokonaan, ettei pussin pohjalle jäisi vain pientä hyppysellistä siemeniä. Joitain aiempina keväinä huonosti itäneitä siemeniä ripottelin myöskin reippaammin, jotta saisin edes muutamia taimia.

Pitihän se kylvää taas tänäkin talvena perennoja (tässä siemenet ovat vielä peittelemättä).

Merkkasin kylvökset hyväksi havaitsemallani numerokoodauksella. Numeroiden takaa löytyy tänä vuonna: 1. keltatörmäkukka, 2. ripsureunainen tarhakylmänkukka, 3. kivikkotörmäkukka, 4. kaukasiantörmäkukka, 5. lapinvuokko, 6. amerikanvuokko, 7. tummansininen kurjenmiekka, 8. tarhapunahattu 'Sunseeker's Red', 9. vuorijumaltenkukka, 10. alppiasteri, 11. sinikatana 'Alba', 12. etelänmunkki, 13. punainen tarhakylmänkukka, 14. patjarikko, 15. tarhakellukka 'Mai Tai', 16. kissankello, 17. syyshohdekukka. Laatikkoon tehty kylvös on tarkoitus pitää ulkona koko ajan. Siinä on pääasiassa sellaisia lajeja, joista ei ole kiire saada taimia. Kylvin niitä vähän niin kuin varmuuden vuoksi, jos vaikka sattuukin tulemaan talvituhoja. Ruukuissa taas on lajeja, joissa kävi kato viime talvena ja joita haluan ehdottomasti lisätä. Ne on tarkoitus nostaa jo ennen lumien sulamista säistä riippuen joko ulkoeteiseen tai ulkovarastoon ottamaan alkuvauhtia. Tällainen pieni porrastus helpottaa ruukkuruljanssia, kun osan taimista saa ruukuttaa suurempiin purkkeihin siinä vaiheessa kun osa pitää koulia ensimmäistä kertaa.

Vakiopaikka kylmäkäsiteltäville kylvöille oli tänä vuonna nopea lapioida.

Olen jo muutamana vuonna haudannut kylmäkäsiteltävät kylvökset kasvimaalle yrttilavan viereen. Siihen kertyy yleensä hyvin lunta ja jos ei, niin sitä saa helposti etupihaa kolatessa lykittyä niin yrttien kuin kylmäkäsiteltävienkin suojaksi. Nyt yrttilavan luona oli korkeimmassa kohdassa kolmisenkymmentä senttiä lunta, joten eipä kovin montaa kertaa tarvinnut lapiota heilauttaa. Viime talvena näihin aikoihin tuossa kohdassa oli lunta melkein metrin verran, joten en silloin edes yrittänyt päästä noin pitkälle lavan viereen. Mitäpä sitä suotta huhkimaan hullun lailla, kun vähempikin riittää.

Nyt ovat niin lava kuin kylvökset vähän paremmin suojassa kylmältä.

Aika onneton kasa lunta tuli tuohon haalittua mutta onhan sekin vähä tyhjää parempi. Luultavasti lava on kokonaan jäässä, vaikka katkoinkin syksyllä pakkasten tultua pihdasta joitakin oksia suojaamaan yrttilavassa kasvavia timjameita ja salviaa. Lumi kuitenkin suojaa routaista lavaa kylmenemästä enempää, jos (tai varmaankin kun) tulee taas kovempia pakkasia. Voisin kuvitella, että kasveille on mukavampi, jos juuret ovat -1-asteisessa mullassa kuin -25 asteessa. Toisaalta lumikasa suojaa myös plussakeleiltä, sillä eihän voi olla hyväksi, jos multa sulaa ja jäätyy vuorotellen pitkin talvea. Niin paljon ei kuitenkaan lumen lapionti innostanut, että olisin lähtenyt hakemaan sitä yhtään kauempaa. Nytkin sitä piti haalia seuraavien lavojen välistä, johon tuuli oli kinostanut vähän isomman kerroksen.

Ei tarvitse arvailla, missä mahtavat lavakaulukset piilotella. Syyskylvösten merkkikepitkin näkyvät.

Kompostorikin on vähän kärsinyt lumisuojan puutteesta, vaikka leutojen säiden ansiosta se ei olekaan jämähtänyt umpijäähän koko talvena. Tammikuussa kompostori oli pitkän aikaa melko lähellä jäätymispistettä mutta ei kuitenkaan jäätynyt. Tyhjensin puolivalmista tavaraa pari viikkoa sitten ja sen jälkeen kompostori hyrähtikin kunnolla käyntiin höyryten parhaimmillaan melkein 60 asteessa. Tai mistä minä tiedän, onko se noussut sitäkin korkeammalle, kun en ole käynyt joka päivä sitä tarkistamassa. Hyvin olivat kuitenkin ne vähäisetkin lumet sulaneet kompostorin kylkien ympäriltä.

Helmikuun alussa kompostorissa oli lämmintä.

Kompostorilta lähtiessäni huomasin autotallin nurkalla myyrien tai hiirien moottoritien. Varaston puolella on kaksi loukkua mutta niihin ei ollut tällä kertaa jäänyt saalista, vaikka hyvin todennäköisesti otukset saattavat käydä myös varaston puolella. Ainakin aiemmin talvella loukkuihin on jäänyt säännöllisesti myyriä ja yksi päästäinenkin. Jälkijonoja kulki myös autotallin toisesta päästä kohti naapurin lintulautaa, joten oletettavasti pikkutuholaiset juoksevat autotallin seinustaa myöten lintulaudan alle ruokailemaan ja palaavat vatsat täynnä takaisin kukkapenkkiini. Sen verran kiusaa niille tein, että talloin jälkijonon päästä syysleimujen juurelta löytyvät lumitunnelit mataliksi. Maa on roudassa, joten mahdollisille mullan sisällä kulkeville tunneleille en mahtanut mitään. Harkitsin hiirenloukun laittamista autotallin seinän viereen, mutta en keksinyt, miten olisin suojannut sen linnuilta ja oravilta. Myyrät pitäkööt kuitenkin varansa, sillä heti kun käyttökelpoinen idea tulee mieleen, helposta reitistä herkkupöytään tuleekin vaarojen täyteinen tantere.

Kiireisten puutarhavieraiden jäljet risteävät puhtaalla lumella.

Hyvää viikonloppua!