Lunta yllin kyllin

Lapset aloittivat lauantaina lumityöt ja jaksoivat lapioida peräti ylimmän rappusen esille. Juhuu...

Tässä kuussa on tullut naputeltua niin monta kesäistä ja keväistä juttua, että laitetaan väliin edes yksi maanpinnalle palauttava postaus. Palataan nimittäin viime viikonlopun tapahtumiin. Se, mikä eteläisessä Suomessa taisi sataa vetenä, tuli täällä meillä lumena. Perjantai-iltana alkoi tuiskuttaa ja sitähän tuli lauantaiaamuun mennessä 25-30cm. Ja tiedättekö mitä tapahtuu, kun sattuu vuosisadan lumituisku kohdalle? Silloin isännälle iskee pahimmanlaatuinen miesflunssa (vitsit vitsinä, hän oli oikeastikin niin kipeänä, ettei ollut asiaa lumitöihin). Mutta joka tapauksessa: miten on mahdollista, että juuri silloin kun itse olen joko vapaalla tai perheen ainoa terve, sataa taivaan täydeltä lunta? Ei ollut nimittäin ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun näin tapahtui. Niinä päivinä, kun isäntä olisi terveenä kotona ja minä itse aamusta iltaan töissä, ei sada hiutaleen hiutaletta.

Etupihalta alkoi loppua tila, joten piti tehdä uusi lumenkasauspaikka suopuutarhan päälle.

Oli melkoisen raskas kolmituntinen, kun jouduin lapioimaan ensin väylät lumenkasauspaikoille auki ja sitten kolaamaan pihan, kaivamaan Karon pissipaikan esiin ja lopuksi vielä lapioimaan jänisverkkojen ympärykset matalammiksi. Mikä onni, että kaikki lumi oli kevyttä pakkaslunta eikä tonnin painoista nuoskamössöä. Onneksi lapset olivat hetken aikaa auttamassa, mutta siinä lumimäärässä pieni apu ei paljoa lohduttanut. Uusi lumenkasauspaikka suopuutarhan kohdalla tuli oikeasti tarpeeseen, kun etupihan kinokset alkoivat olla jo niin korkeita, ettei niihin jaksanut enää työntää täyttä lumikolallista lunta. Suolle sentään sai tallustella loivaan alamäkeen, vaikka matkaa onkin reilusti. Tuleepahan suolle keväällä autenttiset kasvuolosuhteet, kun nämä lumimassat sulavat. Älkää muuten hämääntykö tuosta suolle johtavan kuvan matalilta näyttävistä kinoksista. Olen pitkin talvea tallustellut väylän kohdalta lapioimaan pensasmustikoiden ympäriltä lumia pois ja siksi pohjalla ollut lumi oli tallautunut sen verran kovaksi, ettei tarvinnut ihan maahan asti lapioida.

Kivikkorinne ja aurinkopenkki ovat valtavan kinoksen alla. Jäljet penkan reunassa ovat lasten tekosia.

Ajankuluksi laskeskelin, kuinka monta lumikuormaa etupihalta piti lykkiä lunta pois. Neliöitä ei kovin paljoa ole, mutta silti tuli lähemmäs 200 kukkurallista lumikolallista. Siihen lisäksi piti lapiolla siistiä reunukset ja rappuset. Joskus katua auraava traktori peruuttaa osittain meidän piharinteeseen ja vetäisee lingolla lumet siitäkin. Nyt oli urakoitsijalla kiire ja auratun alueen raja meni metrin päässä tontin rajasta. Kadun puolella siis, eli minulle jäi enemmän kolattavaa. Ne viitisentoista kolakuormaa tosin jätin kadun pään lumikasoihin enkä työnnellyt omalle pihalle ylämäkeen. Kadultahan ne oli kolattukin. En sentään lapioinut lumia kasaksi ajoväylälle, niin kuin eräs tuossa isomman kadun varressa oli tehnyt ja samalla luonut kunnon vaaranpaikan autoilijoille.

Toinen autoista on yleensä pihalla tuon matalamman penkanosan kohdalla, joten siihen ei ole kovin usein pystynyt kolaamaan.

Lumen syvyyttä en mittanauhan kanssa lauantaina tutkinut, mutta Pohjois-Savossa on nyt mitattu ennätyksellisen korkeita hankia ajankohtaan nähden. Siltä se todella tuntuikin! Jänisverkoille kahlatessani jaloissa ei enää riittänyt pituus, vaikken mikään pätkä olekaan. Pahimmissa kohdissa lunta oli minua vyötäisille saakka. Sain rämpiessä takin taskutkin täyteen lunta, kun oli vetoketjut jääneet auki. Sen verran korkeiksi ovat nietokset nousseet, että lopputalven aikana tulee varmasti ongelmia rusakoiden kanssa. Pensasmustikat ovat iloisesti syvällä hangen alla mutta saman, vain 120 senttiä korkean verkon sisällä oleva 'Sinikka'-luumu on jo vaaravyöhykkeessä. Olisi ihan fiksua hankkia sille oma verkko, jonka voisi kiepauttaa nyt hangen päälle suojaamaan puun latvaa. Silloin ei tarvitsisi enää lapioida ison alueen ympäriltä lumia. Hätäensiavuksi kiskoin joulukuusen ja muutamia pihdan oksia puun ympärille. Jos vaikka joku utelias rusakko ei huomaisi havujen seassa piilottelevaa luumupuuta.

Sinikka tarpeeksi hyvin piilossa? Taitoin useita kuusenoksia sen verran rikki, että pihka varmasti haisisi mahdollisimman voimakkaasti.

Takapihan luumupuiden ympäriltä lapioin lunta verkkohäkkien sisälle. Voi olla, että kadun ratkaisua myöhemmin kevättalvella, mutta en keksinyt muutakaan paikkaa, mihin olisi helposti saanut sellaisen määrän lunta mahtumaan. Jos rusakot pomppivat verkkojen sisälle, ne eivät ainakaan pääse kovin helposti syömään puita 1,5 metriä alempaa paljaiksi. Tai ainakin niillä on hillitön kaivuu-urakka edessä. Latvoista nyt niin väliksi, kun eihän niistä yletä muutenkaan keräämään satoa. En muistaakseni ankkuroinut verkkoja maahan kiinni, mutta olisivatko jäätyneet, kun en saanut niitä nostettua yhtään korkeammalle. Niinpä toivotaan, että a) lunta ei sada yhtään enempää ja b) rusakot pupeltavat mieluummin loistokärhöjä, joita revin tarkoituksella hangen päälle esille.

'Laatokan Helmelle' ei riittänyt 150-senttisiä verkkoja, joten sillä on 120-senttinen suojus ja lisäksi paljon lunta.

Ja jotta lumi ei varmasti loppuisi, nytkin sitä sataa hiljalleen lisää. Juuri äsken kompostiroskia viedessäni huomasin, että lauantaina oli jäänyt yksi paikka lapioimatta esille: kompostori ja sille johtava noin parin metrin mittainen kulkuväylä. Piti sitten jättää kompostiastia hankeen ja hakea lapio. Kompostorin suojana on kyllä muutenkin ollut kunnon lumikinos mutta kyllä sinne yleensä on päässyt ilman lapiota biojätteet viemään. Kovilla pakkasilla olen lapioinut kannenkin päälle kerroksen lunta, mutta nyt on ollut sen verran leutoa, etten sitä tehnyt viimeksi juuri ennen lumituiskua kompostilla käydessäni.

Kannen ilmaluukusta tuleva lämmin höyry on pitänyt pienen "hengitysreiän" sulana mutta muuten kompostori on syvällä hangen sisässä.

En muista, olenko täällä blogissa manaillut kompostorimme kannen lukitussysteemiä. Sen kanssa on ollut joka talvi jäätymisongelmia mutta eniten tämän ja viime talven haastavissa sääoloissa. Kannen muotoilu johtaa joka ikisen vesipisaran suoraan lukon väliin ja näyttää sinne lumikin painuvan oikein hyvin. Ja entäs alijäähtynyt vesi sitten? Sinne kapeisiin, vieri vieressä oleviin rakosiin ihan kaikki taivaalta tuleva sitten jäätyy oikein mukavasti eikä lähde pois muuten kuin sulattamalla. Tänä talvena myös kova pakkanen on aiheuttanut ongelmia, sillä lukkosysteemi on vain jäätynyt kiinni, vaikkei välissä näyttäisi edes olevan mitään. Kerran jouduin hakemaan hiustenkuivaajan, sillä kovalla pakkasella ei omien keuhkojen puhallusteho enää riittänyt sulattamaan umpijäätä lukon rakosista. Sen episodin jälkeen kannen etuosan suojaksi laittamani vanha pyyhe on suojannut hyvin lumelta ja myös enimmältä vedeltä, mutta pakkaselle sekään ei ole mahtanut mitään. Niinpä päädyin viimein jättämään lukon kokonaan auki. Kantta ei siis enää vedä mikään tiukasti kiinni mutta onhan tuokin ratkaisu näyttänyt toimivan.

Sieltä löytyi. Mittari näytti olevan 50 asteen tienoilla. Sauhuaa kuin kompostivastaavan pää...

Kysynkin, miksi Biolanin piti vaihtaa se vanhanaikainen, mutta hienosti toiminut kumilenkki tällaiseen kehnosti suunniteltuun saranoituun muovihärpäkkeeseen? Kannen aukipitomekanismi on myös teoriassa ihan hyvä keksintö. Todellisuudessa sekään ei toimi, jos koloihin pääsee lunta. Siksi senkin suojana pitää olla pyyhe (joka näkyykin tuossa lumikinoksen päällä kompostorin oikealla puolella). Ja mikäs olikaan silloin ammoisina aikoina ennen yliaktiivisia suunnitteluinsinöörejä pitämässä kantta auki? Kanteen ja säiliöosaan kiinnitetty sopivanmittainen naru, joka esti avattua kantta retkahtamasta taakse. Samanlainen systeemi kuin niissä Biolanin puutarhakompostoreissa on nykyään. Joskus se halpa ja simppeli ratkaisu olisi oikeasti paras. Ovatko nämä "innovatiiviset" ja "tyylikkäät" mekanismit vain konsti lisätä satanen kompostorin hintaan vai kuka näitä älynväläyksiä tehtailee? Vai olenko oikeasti ainoa, jolla kompostori ei ole jossain katoksessa säiltä suojassa?

Jouluksi hankittu amaryllis 'Cherry Nymph' kukki viime viikolla toisella kukkavarrellaan.

Kompostireissun jälkeen mittasin lumen syvyyttä. Yritin valikoida sellaiset keskiarvokohdat, joihin ei olisi tuuli kinostanut hirveästi tai toisaalta puhaltanut lunta poiskaan, mutta kovin pitkälle en lähtenyt rämpimään. Mittaustulokseksi sain 86cm. Aurinkopenkin 90-senttinen aita on pihan puolelta hävinnyt näkyvistä jo ajat sitten, joten lunta on siellä varmasti metrin verran jos ei enemmänkin. Kadun puolella alamäessä aitaa vielä vähän näkyy, mutta siitä onkin tuuli pöllyttänyt lunta välillä pois. Nyt kun selasin vanhoja muistiinpanoja, kolme vuotta sitten 19.2.2022 on ollut yhtä paljon lunta kuin nyt. Kevättalvella 2018 lunta oli enimmillään 90-100cm. Kummastakin selvittiin hengissä kesään, joten kyllä sitä maata nähdään varmasti tänäkin keväänä ennemmin tai myöhemmin. Niitä aikoja odotellessa...