Joulukuu tiivistetysti

Joulukalenterin takia joulukuun muut kuulumiset ovat jääneet hyvin vähälle huomiolle. Tehdäänpä siis jonkinlainen tiivistelmä joulukuun tapahtumista. Tällä seudulla koko kuukausi on saatu viettää hyvin talvisissa maisemissa ja lämpötiloissa eikä ollut epäilystäkään siitä etteikö joulu olisi valkea. Pakkanen pyöri paljon -20 asteen molemmin puolin ja joulun pyhinä tehtiin talven pakkasennätyskin: -27,2 astetta. Nyt on onneksi vain muutaman asteen verran pakkasta. Lunta on edelleen suunnilleen 30 senttiä, vaikka välillä onkin satanut vähän lisää entisten päälle. Ja itse asiassa nyt illan mittaan on alkanut tuiskuttaa. Taitaa huomenna olla lumityöpäivä.

Karon mielestä namien etsiminen lumesta on talven parasta puuhaa ja sitä voisi ainakin leudommilla säillä tehdä vaikka koko päivän.

Kesällä äidiltäni tullut tuija on alkanut näyttää minusta kivalle majapenkissä ja voin kuvitella sen kohdalleen suurempanakin. Ehkä sille kiireessä kehitelty paikka on sittenkin sopiva.

Harmaalle näyttää talvipäivä vuoden pimeimpään aikaan. Tuuli on ravistellut puistakin paksun kuurakerroksen pois.

Karo esittelee lasten kanssa tehtyjä jäälyhtyjä. Näihin kahteen jäädytimme serveteistä kuvioita pintaan, loput kaksi ovat pelkkää jäätä.

Marraskuun lopussa kerroin, että meille tuli robotti-imuri. Olemme edelleen tyytyväisiä sen toimintaan ja varsinkin siihen, että vapaa-aikaa on ahkeran apurin ansiosta tullut paljon lisää. Ennen imurointiin kului tunnin verran aikaa ja siihen muu perussiivous lisäksi. Normiarjen lisäksi kaikki ylimääräinen onkin jäänyt odottelemaan parempaa aikaa. Nyt kun Nuu-Nuun myötä siivoukseen käytetty aika on itseltä vähentynyt, olen tehnyt rästiin jääneitä töitä pois. Yksi eniten rassannut kohta meillä oli ruokapöydän tuolit, joiden istuinosat olivat vuosien pesemättömyyden ja kahden ruokailemaan opetelleen lapsen jäljiltä melkoisessa kunnossa. Näpräsinkin vihdoin ja viimein tuoleista kankaat irti ja laitoin pesukoneeseen.

Likaisin tuolin päällinen näytti suorastaan hävettävän pahalta. Tummimmat tahrat ovat mustikkaa, muut kaikkea mahdollista mitä ruokapöydältä saa vahingossa tai tahallaan kaadettua ja tilsittyä tuoliin.

Onneksi vain kaksi tuolinpäällistä oli yhtä hurjassa kunnossa kuin ylläolevan kuvan kangas, vaikka kyllähän kangas kuin kangas likaantuu aikaa myöten ilman lapsiakin. Päällystimme isännän kanssa tuolit kymmenisen vuotta sitten kun muutimme ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Samalla puuosat hiottiin ja petsattiin tummemmiksi, jotta ne sopisivat pähkinän väriseen ruokapöytäämme. Tuolit on tehnyt edesmennyt isosetäni kymmeniä vuosia sitten, joten niillä on tunnearvoakin sen lisäksi, että laadultaan ne ovat ehdottomasti parempia kuin nykyiset valmistuolit. Vai oletteko löytäneet jostain uuden tuolin, jonka liitokset eivät ole alkaneet löystyä jo parin vuoden käytön jälkeen? Isosedän taidonnäytteiden liitoksissa ei näy minkäänlaista elämisen merkkiä, vaikka osa tuoleista on ollut välillä vuosikausia säilytyksessä kylmässä aitassa. Ne eivät nitku, notku eivätkä keiku. Ennen kalusteet todellakin tehtiin kestämään käyttöä.

Ylävasemmalla näkyy tuoleissa ollutta alkuperäistä tummanruskeaa päällistä ja juuttikankainen alin kerros. Yläoikealla on istuinosa nurinpäin. Alaoikealla puhtaat kankaat ja alavasemmalla pesty päällinen kiinni nurin päin olevassa istuinosassa.

Pariin tuoliin jätettiin silloin kymmenen vuotta sitten alkuperäinen tummanruskea vakosametti (tai vastaava) uuden kankaan alle muistoksi entisestä. Muista tuoleista alkuperäiset kankaat olivat jo silloin kymmenen vuotta sitten niin huonossa kunnossa, että ne poistettiin ja jätettiin vain alin juuttikangaskerros. Isosedän tietäen juuttikangaskaan ei varmasti ole uutena kaupasta ostettu, vaan leikattu ehkä jostain säkistä. Juuttikangas ja tummanruskea kangas on naulattu kiinni istuinosaan. Itse oikaisimme sen verran, että kiinnitimme kankaat nitojalla. Kuvissa, joissa istuinosa on nurinpäin, näkyy pohjassa numero. Tuolit ovat yksitellen käsityönä tehtyjä, joten istuinosat eivät käy keskenään ristiin. Jokainen tuoli ja päällinen onkin numeroitu, jotta osat löytävät paikoilleen myös sen jälkeen kun lapset ovat kuljetelleet niitä majanrakennustarpeikseen. Istuinosia ei ole nimittäin ruuvattu tai naulattu paikoilleen, ne vain painetaan kiinni runkoon.

Aivan kuin olisi kokonaan uudet tuolit!

Tuolit tuovat minulle mieleen pienikokoisen, omalaatuisen ja usein koneöljyn tahriman savolaisukkelin, jolla oli melkoinen huumorintaju. Hänellä oli aina veikeä pilke silmäkulmassa ja hän jos kuka osasi sanoa sanottavansa niin, ettei kuulija voinut olla koskaan ihan varma, oliko hän tosissaan vai vitsailiko kuulijan kustannuksella. Minä pidän siitä että huonekaluilla on jokin tarina ja näiden tuolien tekijästä hauskoja tarinoita on valtavasti. Niistä saa kerrassaan mainioita kahvipöytäkeskusteluja aikaiseksi ja mikäpäs sen mukavampaa kuin tuoleilla istuessaan muistella niiden tekijää.

Kausivalot ovat joulun aikaan palaneet aamuin illoin. Ainoastaan yöllä ja päivän valoisimpaan aikaan ne ovat olleet pois päältä.

Pitää tässä jonain päivänä käydä tekemässä eteisessä ja kellarissa tarkistuskierros talvehtijoiden luona. Eteisestä on annettu pari kertaa kirvahäätöjä riippapelakuulle ja parille muullekin, joihin kirvat ovat pelakuusta alkaneet levitä. Pintapuolinen vilkaisu kertoo eteisen kasvien pärjäilevän riittävän hyvin näin pimeimpään vuodenaikaan nähden, kellarissa en ole edes käynyt pitkään aikaan. Yleensä siellä ei ole ollut mitään hätää vielä tässä vaiheessa talvea, mutta ehkä pian olisi jo aika vilkaista sinnekin. Saapahan ainakin vähän nyppiä ja hypistellä. Jos ei kasveilla ole vielä ollut mitään hätää, niin kompostorin tilanne oli aika surkea vielä ennen joulua. Lämpömittari näytti koko alkukuun alle nollaa mutta massa tuntui kuitenkin koko ajan sulalta. Pienillä korjausliikkeillä sain kompostorin hyrähtämään käyntiin ja nyt se on pöhissyt oikein hyvissä lukemissa.

Lämpömittari todisti 29.12. kompostorin olevan kaikkea muuta kuin jäässä.

Vielä eivät siemenpussit huhuile minulle laatikoistaan mutta selvästi puutarha- ja kasviajatukset jo alkavat kurkistella ujosti mielen sopukoista. Pian ne rynnivät kyynärpäät edellä muiden ajatusten ohi ja tunkevat uniinkin. Sitä onnen autuutta odotellessa toivotan hyvää loppuvuotta ja pian alkavaa uutta!