Synttärikärhö

Blogin kolmivuotissynttärit ovat tänään. Aika on mennyt tänä talvena niin vauhdilla, että asia meinasi ihan livahtaa ohi kokonaan. Jotain erityistä synttäripostaukseen teki mieli kuitenkin kehitellä, joten kävin läpi kärhöluetteloani ja muistelin, onko joku kaunotar kenties jäänyt vielä esittelemättä. 'Multi Blue' ei ole saanut omaa postaustaan ja kun muistiinpanojani selailin, huomasin, että olin ostanut sen juuri samana keväänä jolloin aloitin bloggaamisen. Eipä olisi voinut sattua paremmin! Ennen julkaisemattomia kuviakin löytyi kansioiden uumenista, joten syöksyin saman tien etsimään netin syövereistä tietoa.

'Multi Blue' on nimensä mukaisesti kerrannainen ja sininen (tai ennemminkin sinivioletti). Kuten monilla tummanvioleteilla kärhöillä, myös tällä nuoret versot ovat usein tummia.

'Multi Blue' kukki minulla vasta viime kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla. Kukinta ei ollut kovin runsas vieressä komeilleeseen 'Hagley Hybridiin' verrattuna, mutta yksittäisen kukan loistokas ulkonäkö paikkasi vajautta kukkien määrässä. Kukinta kesti myös pitkään, kuten kärhöillä on tapana.

Vasta auenneessa kukassa keskusta on vielä hyvin maltillisen kokoinen. Tässä kukassa oli jännittävä väritys. Sen takana näkyy myös 'Multi Bluen' veikeä nuppu. Kuin Pikku Myy.

Kamerallani oli hyvin suuria vaikeuksia saada kukan väri toistumaan oikeanlaisena. Nyt en äkkiseltään muista, oliko tämän kukan terälehdissä oikeasti näin vaaleat juovat vai johtuiko sekin kameran asetuksista.

Tässä kuvassa kukan väri on luonnollisempi.

Jotkut kärhöt kukkivat vanhoilla versoilla kerrannaisina ja saman vuoden versoilla yksinkertaisena, mutta 'Multi Blue' tekee kumpaankin kerrannaiset kukat. Se on hyvä, sillä täällä IV-vyöhykkeellä vanhat versot usein paleltuvat maanrajaa myöten. Olen joskus nähnyt kuvissa 'Multi Bluella' omiani enemmän isoja terälehtiä ja miettinyt, ovatko ne sitten vanhojen versojen kukkia. Toinen mahdollisuus on se, että vasta vanhempi yksilö tekee näyttävämmät kukat myös uusiin versoihin. Kuinka teidän kärhönne käyttäytyvät? Oletteko nähneet nuorissa versoissa täysin kerrannaisia kukkia, joissa terälehtien koko pienenisi tasaisesti keskustaa kohti?

Vanhemmiten ulommat terälehdet karisevat ja jäljelle jää pörröinen "piikkipallo".

Aika vähän löysin loppujen lopuksi tietoa tästä kaunottaresta. Se on vuodelta 1983 ja jalostettu Hollannissa. Kasvattajan nimeksi on mainittu Bouter & Zoon, josta en löytänyt sen enempää tietoa. Ehkäpä taimisto, joka on jo lopettanut toimintansa? 'Multi Blue' on tunnetun loistokärhön 'The President' jälkeläinen. Sen pitäisi kasvaa 2-3,5 metriä korkeaksi. Omani on jäänyt toistaiseksi vain 1,5-metriseksi, mikä voi johtua kasvupaikan lisäksi myös kärhön nuoresta iästä. Kukkien halkaisija on 8-13cm. Kärhöä myydään myös nimillä 'Multiblue', 'Multi-Blue' sekä 'Tidal Wave'.

Kukkia oli viime kesänä vähän harvakseltaan auki ja niistäkin osa pujotteli seinäkkeen toiselle puolelle. Tähän kuvaan sain kuitenkin ikuistettua peräti viisi avonaista kukkaa.

Tässä kukka on parhaassa vaiheessaan. Pian ulommat terälehdet alkavat varista. Vieressä on jo uusi nuppu melkein valmiina avautumaan.

Kukkien alapinnalla on näyttävät raidat, joten ei haittaa, vaikka kärhö kasvaisi katselukorkeutta korkeammaksikin.

'Multi Blue' on yhdessä 'Hagley Hybridin' kanssa aika hemaiseva näky.

Jos yksityiskohtaisemmat tiedot ja kuvat kärhöistä kiinnostavat, niin tästä pääset lukemaan kahdeksan loistokärhön esittelyt. Löydät ne myös blogin selainversion oikeassa laidassa olevasta tunnisteluettelosta kohdasta historia. Synttäreitä vietetään täällä plussakelissä ja räntäsateessa, joten hanget jatkavat edelleen kasvamistaan. Jossain vaiheessa päivän mittaan aion koulia ensimmäisiä taimia. Mikäs sen parempaa puuhaa viikonlopulle! Ja koska huomisen jälkeen helmikuu on kääntynyt maaliskuuksi, voi ehkä maaliskuun ensimmäisiä kylvöjäkin siirtää muutaman päivän aikaisemmaksi. Ei kai se päivästä tai parista ole kiinni... Mukavaa helmikuun viimeistä viikonloppua!

Kepakonkuskauskeli

Nyt se suojasää tuli tännekin enkä oikein tiedä, iloitsisiko siitä vai harmittelisiko. Työmatkan ajelu kuraloskassa ei ole herkkua, mutta toisaalta tämä on mitä mainioin sää kuljettaa ensimmäinen kuorma kasveja kellarista sisälle heräilemään. Lasti toivottoman näköisiä kepakoita siirtyi kellarin pimeydestä valoisaan eteiseen ja osa peräti vierashuoneeseen lämpimämpään ja kasvivalon alle. Verenpisarat pudottavat kellarissa talvehtiessaan aina kaikki lehtensä eivätkä siksi ole tässä vaiheessa talvea kovin elinvoimaisen näköisiä. Oksia typistellessäni huomasin kuitenkin suurimman osan leikkauspinnoista olevan vihreitä, joten eiköhän silmuja ala pian näkyä.

Tässä on kaksi valko-violettia verenpisaraa, jotka saatan ehkä erottaa omiin ruukkuihinsa. Toinen verenpisararuukku pääsi vierashuoneeseen.

Kellarissa talvehtineet pelargonit ovat vähän kalpeita, mutta kaikki kuitenkin elossa. Leikkasin ne aika lyhyiksi, sillä osa kasvoi viime kesänä vaakatasoon. Hopeaputoukset pärjäsivät kellarissa mainiosti.

Viime talvena ainoastaan eteisessä talvehtineista hopeaputouksista osa selvisi ja kaikki kellarissa olleet kuolivat. Tänä talvena tilanne on päinvastoin, sillä kellarissa talvehtineet ovat kaikki elossa ja eteisessä talvehtineista osa näyttää varsin kehnoilta. Onneksi siemenkylvöt onnistuivat hyvin ja tarvittaessa pistokkaista saa nopeasti lisää taimia, jos on tarvis.

Eteisessä talvehtineet pelakuut ovat vihreämpiä, mutta hopeaputoukset vähän vaisumman näköisiä. Etualan kepakko on kellarista tuotu pasuunakukka, jonka oksista osa oli kuivunut.

Riippapelakuu on viettänyt koko talven eteisen valoisimmassa kohdassa, mutta on silti varsin hontelo ruipelo. Oksien kärjissä on joitakin lehtitupsuja, mutta ehkä se tästä alkaa taas tuuhettua.

Kellariin jäivät vielä syyssyrikkä, kärhöt, hortensiat, afrikansinisarja, karjalanneidot, daalia sekä gladiolukset. Maaliskuun puolivälin tienoilla sisälle pääsevät afrikansinisarja sekä karjalanneidot. Daalia ja gladiolukset saavat odotella huhtikuulle ja loput yritän pitää kellarissa siihen saakka, että ne saa nostaa suoraan ulkovarastoon. Tämä on siis suunnitelma, kevät näyttää sen, pitääkö se vai tuleeko muutoksia.

Jättiverbena näyttää aika kurjalta, mutta ehkä lämpö ja lisävalo saavat senkin heräämään.

Kävin aamupäivällä ennen kasvien kuljetusta ulkoilemassa sen verran, että madalsin hankia luumupuiden ympäriltä ja mittasin lumensyvyyden. Lämpötila oli vasta kohonnut nollan tienoille, joten sain muistiin tähänastisen talven huippulukemat. Vähän jäi talven 2018 ennätys vajaaksi, sillä silloin meillä oli näihin aikoihin peräti 80cm lunta. Lumessa kahlatessa sai kyllä hien pintaan nytkin, sillä jalka upposi tasaisessa pakkaslumihötössä maanpintaan saakka ja tuulen kinostamissa kohdissa joutui jo harkitsemaan, olisiko eteneminen nopeampaa kävelemällä vai kroolaamalla. Onneksi jäniksetkin ovat pysyneet poissa pihalta, joten luumupuut olivat turvassa, vaikka verkot olivat paikoin jo melkein hautautuneet hankeen. Yritin kaivellessani tutkia, ovatko pupujussit kenties siirtyneet pomppimisen sijaan sukellustyyliin, mutta en löytänyt tunneleita. Hyvä niin, ei ole ikävä talttahampaisia pomppupettereitä.

Mittasin aamulla lumensyvyydeksi 72cm.

Ennusteiden mukaan lämmintä säätä näyttäisi olevan suunnilleen viikon verran. Jännä nähdä, miten paljon hanget ehtivät siinä ajassa painua. Joko olette tuoneet kasveja heräilemään vai odotatteko vielä kevättä?

Tekniikka petti

Olipas aikamoinen viikonloppu! Lauantaina vanha tietokoneeni sanoi yhteistyösopimuksensa irti ja viikonloppusuunnitelmat vaihtuivat uuden koneen hankintaan ja käyttöönottoon. Isäntä sai onneksi sen verran elvytettyä vanhaa konetta, että saatiin sieltä varmuuskopioitua tärkeimmät tiedostot ulkoiselle kovalevylle. Varmuuskopioin edellisen kerran kuvakansioitani joskus syksyllä, joten aika paljon kuvia meinasi jäädä elottoman koneen syövereihin. Ehkä kymmenen vuotta olikin jo hyvä ikä tietokoneelle ja on aika kiittää (pieniä hermoromahduksiakin aiheuttaneista) palvelusvuosista. Uusi kone on osoittautunut vanhaa huomattavasti nopeammaksi ja hiljaisemmaksi, tosin hiiren kanssa emme ole tulleet vielä ystäviksi. Ehkä sekin korjaantuu ajan kanssa.

Esikko kukkii iloisesti eteisessä.

Jos siis ehditte ihmetellä pientä blogihiljaisuutta, niin se johtuu vain siitä, että lumityöt ja tietokoneongelmat haukkasivat leijonanosan ajastani. Pikkuisen yritin selailla joutohetkinä puhelimesta postauksianne, mutta tuskastuin sillä kommentointiin.

Lunta on satanut joka päivä enemmän tai vähemmän. Hangessa kahlataan jo haaroväliä myöten ja kolatessa joutuu työntämään lunta entistä korkeammalle.

Lapset halusivat kylvää siemeniä versotettavaksi ja koska multa oli aika lopussa, ajattelin kokeilla, riittäisikö pelkkä talouspaperi kylvöalustaksi. Kylvimme sinapin, punajuuren, rucolan, retiisin ja tatsoin siemeniä yhteen rasiaan ja herneitä toiseen. Kiireisille tai niille, jotka unohtavat kylvää pääsiäisruohot ajoissa, suosittelen rucolaa: sen siemenet puskivat sirkkajuuret jo vuorokauden sisällä kylvöstä. Kaksi päivää kylvöstä sirkkalehdet olivat nousseet ja valoon siirrettyinä alkoivat pian vihertääkin.

Vuorokausi kylvöstä herneet ovat pullistuneet ja rucolassa näkyy juuria (vaaleanruskeat siemenet keskellä vasemmanpuoleista rasiaa).

Kaksi päivää kylvöstä kaikissa lajeissa näkyy edes pikkuisen elämää. Sinappi (oikeassa reunassa) näyttäisi olevan toiseksi nopein.

Sinapin siemenet tekivät pörröiset juuret ja hauskasti eri värisiä lehtisykeröitä.

Kolme päivää kylvöstä myös muutama tatsoi (vasemmassa reunassa) on saanut sirkkalehdet aikaiseksi.

Samassa ajassa herneenversot alkavat vasta miettiä siemenestä kurkistelua.

Talouspaperi kylvöalustana toimi hyvin niin kauan kun kylvöksillä ei ollut sirkkalehtiä haihduttamassa kosteutta. Vaikka paperia oli useampi kerros, löysin eräänä aamuna taimet pitkin pituuttaan rutikuivan paperin päältä. Punajuuret, retiisit ja tatsoit kärsivät eniten eikä niistä ehditty saada edes maistiaisia. Tosin kaikki niiden siemenet eivät edes ehtineet itää, mikä saattoi johtua myös siitä, että niiden parasta ennen päiväykset olivat menneet jo ajat sitten umpeen. Suurin osa rucolan ja sinapin taimista virkistyi vettä saatuaan, joten peittelin koko kylvöksen mullalla. Ehkä hitaammin itävät siemenetkin alkavat pian kasvaa kun kosteus pysyy tasaisempana.

Nestorikin oli käynyt siemenostoksilla ja suunnitteli Minnin kanssa kylvöjen aloittamista. Mitähän kaikkea Nestorin puutarhassa kesällä kasvaakaan?

Olen tänä keväänä kerännyt ja kylvänyt paljon hopeaputouksen siemeniä. Ensimmäinen kylvös vasta kerätyistä siemenistä iti hyvin, mutta ongelmaksi muodostui siemenkuorien huono irtoaminen. Seuraavaan erään kylvin kolmisen viikkoa aikaisemmin kerättyjä siemeniä, joita liotin pari tuntia ennen kylvöä. Löysin myös talvehtivista hopeaputouksista lisää siemeniä, jotka kylvin vertailun vuoksi saman tien. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hopeaputouksen kanssa tuoreus on valttia ja ne siemenet, jotka itävät ensimmäisenä, myös pääsevät omin neuvoin irti siemenkuoristaan. Ehkä teen ensi vuonna vertailun siitä, onko vaaleissa vai tummissa siemenissä eroja itävyyden ja siemenkuorista eroon pääsemisen suhteen. Nyt taimia on joka tapauksessa riittävästi tämän kesän tarpeisiin.

Yläpuolelle on kylvetty aikaisemmin kerätyt siemenet, jotka on liotettu ennen kylvöä. Alapuolella saman tien keräämisen jälkeen kylvetyt siemenet.

Navettapiialla näytti olevan komea kokoelma verililjapuita (vai viherliljapuitako ne nyt virallisesti olivat?). Minulla on vain tämä yksi, mutta se onkin näin komeasti hengissä.

Täällä tuiskuttaa taas lunta ja pakkastakin on aivan liikaa. Tuulen kanssa yhdistelmä tunkee suoraan paksujenkin toppavaatteiden läpi suoraan luihin ja ytimiin. Ilmeisesti loppuviikolle on luvattu lämpimämpää. Jään odottamaan niitä ja toivon, että vesisateet pysyvät loitolla. Pikkupakkanen olisi juuri passeli säätila maaliskuun lopulle saakka. Iloista viikon jatkoa!

Suunnitelmaa pukkaa

Nyt pääsette taas kurkistamaan erään ajatushautomon tuloksena syntyneitä tuherruksia, sillä talven yli muhinut suunnitelmakeitos alkaa olla pureskeltavassa kunnossa. Marraskuun puolivälissä siivoilin pihaa talvikuntoon ja jäin seisoskelemaan pidemmäksi aikaa vanhan kasvimaan nurkalle. Aluehan alkoi muuttua kesän aikana kärhökaaren laajennukseksi ja uudeksi majapenkiksi, mutta muutos jäi marjapensaiden puoleisesta reunasta vähän kesken. Kasvimaan reuna rajasi alueen melko suoraviivaisesti nurmikkoon, mutta monien muutosten myötä vanha ratkaisu ei sovi enää joukkoon. Maanpinta muodostaa myös matalan painanteen, joka syvenee tontin laitaa kohti ja siitäpä tuli mieleen, saisiko syvimpään kohtaan tehtyä pienen kosteikon. Merkitsin linjoja naruilla, kuvasin ja mietin, hautaisiko koko ajatuksen saman tien vai tulisiko siitä jotain.

Mallailin narulla istutusalueen reunaa. Polku muodostuisi luontevasti notkon kohdalle.

Suo ratkaisisi myös erään pintavesiongelman. Autotallin nurkalle on nimittäin kertynyt pieni vesilammikko joka kevät siinä vaiheessa kun lumet alkavat sulaa ja maa on vielä roudassa. Toissa kesänä tekemäni muutokset rakennuksen nurkalla siirsivät lammikkoa jo hitusen oikeaan suuntaan, joten suunnitelmana on ohjata uuden polun avulla vedet vielä tehokkaammin suoraan alamäkeen kohti syvintä notkoa. Koko ongelman toisaalta ratkaisisi se, että kolaisi talvella osan lumesta kauemmas rakennuksesta, mutta ei puututa nyt siihen. Kukkapenkkiähän tässä ollaan suunnittelemassa!

Ja sitten paintilla mallipiirustusta. Kuvan teksteistä ei varmaan saa selvää, mutta avataan niitä seuraavaksi.

Majapenkin istutussuunnitelma kun oli jäänyt totaalisen jumiin, niin samalla sain siihenkin uutta puhtia. Istutin kesällä sinne aikamoisen määrän jaloangervo 'Cattleyaa', sillä taimia oli ja paikka oli sopivasti vapaana. Niiden kaveriksi tulisi valkokirjavaa kuunliljaa, jota minulla on takapihalla jo jaettavaksi asti ja ehkäpä äidin kuunliljapenkistä voi saada muutaman jakopalan lisää, jos nätisti pyytää. Notkon toisella reunalla pienellä kumpareella kasvaa raparperia ja tarhakulleroita, jotka saavat jäädäkin sinne. Raparperin kaveriksi siirrän takapihalta rantakukkaa, joka ei ole oikein viihtynyt siellä. Rantakukka myös kookkaana kasvina saattaisi pärjätä tontin laidalta puskeville nokkosille. Raparperin eteen ja majapenkin reunaan jää melko jyrkkä luiska, jossa kasvaa toistaiseksi vain muutama lehtoimikkä. Majapenkin etupihanpuoleiseen reunaan jaloangervojen ja kuunliljojen eteen tulisi mm. esikoita, haltiankukkaa (jos selviävät talvesta) ja rikkoviuhkaa.

Marjapensaiden suunnalta näytti marraskuussa tältä. Huonosti erottuvan verkkotötterön kohdalla melko keskellä yläreunaa on kuutamohortensia. Pientä maansiirtoakin tarvitaan, jotta polku kulkisi suon tasalla.

Suon ylittävät astinkivet johtavat majapenkin takana kulkevalle polulle. Kivistä yksi odottaa parin metrin päässä ja toivon loppujen löytyvän aluetta kaivellessa. Kuutamohortensiasta olisi tarkoitus tulla 3-5-runkoinen pikkupuu, jotta se muodostaisi visuaalisen parin majapenkin toisella puolella oleville syreeneille eikä myöskään tukkisi koko polkua.

Sama paikka näyttää toivottavasti joskus tulevaisuudessa tältä. Puutarhakompostorin peittää kesäaikaan saksankirveli.

Sitten tuleekin se hankalin osuus, eli itse suo. Tai kylmä ja kostea painanne, mikä ikinä siitä sitten käytännössä tuleekin. Pohja on melko varmasti sinistä savea, pinnassa voi olla 5-20cm parempaa multaa. Paikka on varjoisa ja vähintään kostea, mutta on mahdollista, että notkoon kertyy varsinkin keväisin vettä. Keksittekö matalia kasveja, jotka viihtyisivät näissä oloissa ja pysyisivät suht kiltisti paikoillaan? Itse suo kun ei kovin paljoa yli kahta neliötä varmastikaan olisi, niin sinne ei kaivata metrisiä maailmanvaltaajia. Yksi ehdokas on suo-orvokki, jota voisin kokeilla kasvattaa pistokkaista. Sitä kun luonnostaan kasvaa tuossa tontin lähellä kulkevan ojan pohjalla.

Ja vielä ilmakuva. Kuva on otettu heinäkuussa, joten älkää välittäkö kasvilavojen kulmista ja vanhoista käytävistä, ne on jo poistettu. Limenvihreät sutut merkkaavat suon reunan luiskaa.

Seuraava ei nyt liity tähän suoaiheeseen juuri mitenkään, mutta olkoon vaikka loppukevennyksenä. En ole kovin liikunnallinen tyyppi ja oikeastaan liikunta ja kuntoilu on minusta melko tylsää puuhaa. Tiedän, että pitäisi kuntoilla ja olenkin silloin tällöin tehnyt jotain (lähinnä siis silloin, kun jotain kohtaa on alkanut kolottaa), mutta oma hyvinvointi ei ole riittävän hyvä motivaattori. Lisäksi mitä tahansa liikuntasuoritusta on aina seurannut puolen tunnin päästä alkava sietämätön palelu, joka jatkuu jopa tuntikausia. Suoranainen painajainen vilukissojen kuningattarelle! Koska työpäiväni menevät pääosin istuskellessa ja auton ratissa, päätin tehdä itselleni kunto-ohjelman, jossa olisi tarpeeksi motivoiva palkinto voittamaan kaikki kuntoiluun liittyvät vastenmielisyydet. Valikoin viisi lihaskuntoliikettä ja päätin, kuinka monta toistoa tarvitaan merkinnän saamiseen. Kun saan jokaiseen kohtaan merkinnän 30 päivältä, saan tuhlata puutarhaliikkeeseen 25 euroa. Ja jotta kuntoilu motivoisi vielä enemmän, päätin, että palkintoon lisätään pieni bonus, jos saan tehtyä jotain liikettä vähintään viisi kappaletta yli vähimmäismäärän. Saan tehdä liikkeet milloin vain eikä kaikkia liikkeitä ole pakko tehdä samana päivänä. Ainoa sääntö on se, että yksi liikesarja (ja mahdolliset bonustoistot) pitää vetää kerralla, jotta siitä saisi merkinnän. Bonuksen suuruuden päätän sitten, kun merkintöjä alkaa kertyä taulukkoon enemmän ja näen, olenko arvioinut toistojen määrän liian helposti saavutettavaksi. Ja tokihan siihen vaikuttaa myös hankittavien kasvien listan pituus, mutta se jääköön vain meidän salaisuudeksemme. Listaa voisikin alkaa nyt kasvattaa kosteikkokasvien osalta...

Aamun taimikatsaus

Taimia alkaa ilmestyä kiitettävää tahtia multapurkkeihin. Ensimmäiset sisälle kylvetyistä perennoista ovat itäneet ja näkyy sitä vihreää muissakin ruukuissa.

Valkoisen lehtosinilatvan aamujumppa näyttää tältä.

Kaukasiantörmäkukka 'Perfecta' vasta riisuu unimyssyä päästään.

Hentoiset sellerintaimet heräilevät verkkaisesti.

Edellisestä suippopaprikakylvöksestä ei itänyt yksikään. Uusintakylvössä iti 9 siementä kymmenestä.

Chilit ovat jo hyvässä kasvussa.

Hopeaputouksissa on jo ensimmäisiä oikean näköisiä lehtiä.

Kelloköynnösten kanssa ei ollut oikein tuuria. Alunperin viisi siementä kahdeksasta iti, mutta kaksi näivettyi ennen kuin pääsi edes siemenkuorestaan eroon. Yksi taimista lähti hyvin kasvuun, mutta ei päässyt itse irti siemenkuorestaan. Autoin sitä, mutta nyt taimi on alkanut nuutua. Onneksi kaksi tainta näyttäisi pääsevän alkua pidemmälle.

Kunhan nuo kaksi pääsevät kunnolla kasvuun, kokeilen lisätä niitä pistokkaista.

Pikkuinen koruköynnöksen pistokastaimi on alkanut yli puolen vuoden miettimisen jälkeen kasvaa. Myös viime kesältä säästetty hopeaputouksen pikkutaimi on hyvässä kasvussa.

Eteisen lattialle unohtunut alppikärhö 'Albina plena' ei säikähtänyt kuivumisesta, vaan kumpikin pistokastaimi on herännyt. 

Viime viikolla aurinko kultasi metsän todella kauniisti. Eilen illalla tuuli jonkun verran, joten metsä ei ole enää näin luminen.

Elämme jännittäviä aikoja, sillä hetkenä minä hyvänsä jostain ruukusta ilmestyy pieni vihreä koukku. Myös talvetettavat kasvit alkavat heräillä. Sitten kun lämpötila nousee seuraavan kerran lähelle nollaa tai jopa plussalle, aion kantaa kellarista ensimmäisiä ruukkuja sisälle. Nyt lähden lumitöihin ennen työpäivän alkua. Aurinkoista päivää!

Toivepostaus: puutarhaystäväni

Säästin ystävänpäiväksi postausaiheen, jonka minulle heitti Eeva Viherrin-blogista. Hän toivoi minun kirjoittavan puutarhaystävästäni ja antoi luvan tulkita aihetta vapaasti. Mietin pitkään, mitä tähän kirjoittaisin ja kuinka lähestyisin aihetta.

Sydämelliset lemmikit.

Kasvit ja itse puutarha ovat tietysti se puutarhahörhön paras ystävä, varsinkin kun en luonteeltani ole jatkuvasti ihmisten seuraa kaipaava, vaan viihdyn mainiosti yksinänikin. Olen sitä paitsi purkanut puutarhaan niin paljon negatiivisia tunteita, kuten väsymystä, ärtymystä ja turhautumista, ettei sitä määrää olisi paraskaan ihmisystävä kestänyt. Lapsemme olivat nimittäin kolmivuotiaiksi saakka todella levottomia nukkujia enkä liioittele yhtään, jos sanon, että neljän vuoden ajalta viiden tunnin yhtenäiset unipätkät olivat itselläni yhden käden sormilla laskettavissa. Pahimpina aikoina herätyksiä tuli jopa kahdeksan kertaa yhden yön aikana ja kuka tahansa voi arvata, ettei sellainen meno saa ihmisestä parhaita puolia esiin. Lisäksi esikoisen temperamenttisuus ja vauhdikkuus kuluttivat sekä voimia että hermoja. 

Metsänreunapenkin lemmikkimeri on rauhoittanut kireän pinnan lukemattomia kertoja, samoin sen kivipengerrys.

Puutarha sai pääni pysymään edes jollain lailla kasassa ja antoi energiaa jatkaa yöheräilyjen ja uhmakohtausten välissä luovimista. Ystävistä parhain siis, vaikkakin välillä puutarhassa puuhaillessa tulee mieleen muistoja siitä, kuinka joku kivi on punnerrettu paikoilleen silloin kun teki mieli sulloutua patjan kanssa kellariin nukkumaan muutamaksi viikoksi tai kuinka joku kohta nurmikosta lähti esikoisen saatua 20. raivokohtauksen saman päivän aikana. Vaikka puutarhassa on valutettu litratolkulla kyyneleitä ja joistain yksityiskohdista herää raskaitakin muistoja, on se silti minulle silti mielenrauhaa ja energiaa tuova paikka. Raivon vallassa kaivetut kukkapenkit saavat usein hymynkin huulille; kuinka jostain ahdistavasta tunteesta tai mustasta mielestä voi syntyä jotain niin kaunista.

Kärhökaaripenkin yläpäätyyn on haudattu monen päivän taistelut. Poltin samalla pikkuisen olkapäitäni ja niskaani auringossa.

Vaikka miten hyvin viihtyisi yksinkin, niin kyllä sitä välillä kaipaa ihmisseuraakin. Minulla on muutamia ihmisiä, joiden kanssa vaihdan puutarhakuulumisia ja kasveja, ja käyn taimistoilla sekä puutarhatapahtumissa. Yksi heistä on äitini. Puhumme hänen kanssaan hyvin monessa asiassa samaa puutarhakieltä ja meillä on aika samanlainen maku. Monesti meille tulee mieleen yhtä aikaa sama asia, jos pohdiskelemme jomman kumman puutarhan työn alla olevaa kohtaa.

Amiraali laskeutui poseeraamaan 'Hagley Hybridin' kukalle.

Minulla on myös suunnilleen itseni ikäinen puutarhaystävä, jonka kanssa tutustuimme muutama vuosi sitten. Myös miehemme ja kummankin perheen lapset tulevat keskenään hyvin juttuun, joten kyläilyt ja yhteiset illanvietot ovat kaikista mukavia. Ja tietysti puutarhaystävien joukkoa täydentää tämä ihana puutarhablogiyhteisö, jonka postauksista ja kommenteista opin aina jotain uutta. Kiitos siitä, että olette olemassa!

Puput tulevat melkein ulkorappusille saakka tähän aikaan vuodesta... eikun se olikin Karo!

Hyvää ystävänpäivää kaikki puutarhaystäväni!

Pakkaspäivän puutarhakuvia

Luonto luo talvella ihmeellisiä ja painovoimaa uhmaavia rakennelmia. Aamupäivällä näytti siltä, ettei tänään aurinkoa nähtäisi, joten kuvatkin ovat kovin harmaita. Kylmäkin oli; -22,5 astetta näytti mittari. Siitä huolimatta tervetuloa kahlaamaan reisiä myöten lumessa puutarhassamme!

Punatähkällä on taiteellinen talvipipo. Kuinka ihmeessä pehmoinen pakkaslumi voi roikkua tällaisessa asennossa?

Mongolianvaahteralla ja sen suojaverkolla on lämpöiset talviturkit.

Varjokujan portin päällä on lumikuorrutus.

Samaisen portin sisäpuolelta pääsi tutkimaan upeita jääveistoksia.

Varjokujan oksat ovat keränneet taiteellista painolastia.

Kun lunta on sekä oksan että aidan päällä, syntyy aika peittävä näkymä naapuriin.

Kuusen oksista tulee kovalla pakkasella jännittävän näköiset, kun niiden väri muuttuu tumman vihreästä utuisen harmaaksi.

Jänikset eivät ole tulleet pitkään aikaan pihalle saakka, mutta niiden reitti kulkee aivan tontin vierestä kuusen oksien alta. Puuterilumeen on jäänyt tarkat käpälänjäljet, joten tässä on menty aika verkkaisesti.

Lyhdyt ovat aloittaneet lumeen hautautumisen (ihan itse kaivautuvat hankeen kuin metsäkanalinnut kieppiin...). Vasemmassa reunassa näkyy vähän 120cm korkeaa jänisverkkoa. Pitäisi käydä lapioimassa enimpiä lumia pois, etteivät jänöset pian kiipeile luumupuissa.

Tänään piti tehdä jotain kompostorille, sillä se mokoma jäähtyi jäähtymistään ja oli jo melkein täynnäkin. Lämpömittarin viisari oli pudonnut nollan alapuolelle ja ainakin pinnasta ja ulkolaidoilta massa oli kohmeessa. Tyhjensin pohjalta jäähtynyttä ja osittain jäätynyttäkin tavaraa pois, tiputtelin päältä massat alemmaksi ja laitoin sisältä tuotujen biojätteiden mukana pari kuumavesipulloa auttamaan käynnistymisessä. Eiköhän se tästä taas ala pian pöhistä tyytyväisenä.

Kovin harmaasta aamusta taitaakin kehkeytyä aurinkoinen loppupäivä.

Kaunista päivää!