Sivut

▼

maanantai 2. marraskuuta 2026

Marraskuun ensimmäisiä pihapuuhia

Tarhakeijunkukka 'Green Spice' ja purppuraheisiangervo 'Tiny Wine'.
Mieli tekisi valittaa harmaudesta ja pimeydestä mutta nyt ei sentään ole satanut pariin vuorokauteen. Asiat voisivat siis olla kehnomminkin. En onnistunut sunnuntaina edes kastelemaan puutarhahanskojani viimeisiä puutarhan syystöitä puuhastellessani, sillä lauantaina satoi vain kevyesti puoliltapäivin ja tuuli ehti kuivattaa enimmät ennen kuin ehdin sunnuntaina puutarhaan. Nyt puuttuu verkot enää yhdeltä luumupuulta ja osittain takapihan atsaleoilta. Hämärä laskeutuu jo sen verran varhain, että tummien verkkojen kiinnittely hidastui huomattavasti. Niinpä atsaleahäkkiin jäi yhdelle sivulle puolentoista metrin aukko, kun varastosta hakemani verkonpätkä ei riittänytkään koko ryhmän ympäri. Luotan siihen, että jänikset eivät ole vielä suuntaamassa kuola suupielistä valuen atsaleojeni kimppuun.
Majapenkkiä ja suota.
Majapenkin komeasti punastelevaa purppuraheisiangervoa ihastellessani pohdin, suojaisinko alppikärhöjä rusakoilta vai en. Suunnittelin leikkaavani ne ensi kesänä kukinnan jälkeen alas, sillä niiden alaosat ovat jo kaljuuntuneet. Lisäksi niihin alkoi elokuussa tulla jotain sienitautia, joka rusketti paljon lehtiä. Kosteat säät olivat varmasti pääsyynä mutta taidanpa nyt jättää majapenkin alppikärhöt pupuille talvievääksi. Tyvialueet kyllä suojaan jotenkin, etteivät ihan maanrajasta käy parturoimassa. Eivät kärhöt tänäkään vuonna kovin kunnolla kukkineet, joten kestän kyllä ensi kesänkin kukkimattomuuden.
Viimeinen heräteostos.
En päässyt sittenkään ilman heräteostosta puutarhaliikkeestä pihalle. Tarkoitus oli käydä vain katsomassa, löytyisikö sieltä vielä porkkanansiemeniä. Suunnitelmissa oli kokeilla taas kerran vihannesten syyskylvöjä. Löysin torista maatiaispalsternakka 'Muuruveden' siemeniä ja ne oli ainakin tarkoitus kylvää palstalle kunhan sää näyttää kääntyvän pakkaselle. Porkkanan siemeniä olisi kannattanut ostaa varmaan jo kesällä syksyn tarpeita varten varastoon mutta enpä tajunnut. Aika usein siemeniä on syksyllä ollut puoleen hintaan myynnissä mutta eipä niitä tänä syksynä joka paikasta löytynytkään. Yhden pussin jotain naposteluporkkanaa löysin, joten sillä mennään. Samalla reissulla mukaan tarttuneet vaaleanpunaiset mustalaukat istutin kukkapenkkiin Karon toimiessa ansiokkaasti kanankakan laadunvalvojana.
Sellerin lehtiä kuivatukseen menossa.
Kasvimaa tyhjeni viikonlopun aikana viimeisistä kahdesta purjosta ja yhdestä selleristä. Kummastakaan ei järin paljoa syötävää irronnut, sillä purjot keskittyivät tänä vuonna kukkimiseen ja selleri oli alusta lähtien säälittävä rääpäle. Mukulasta kasvoi hädin tuskin nyrkkini kokoinen ja kuorittuna siitä jää jäljelle ehkä puolikkaan nyrkin kokoinen palanen. Lehtimassaa siinä oli jonkun verran mutta lopulta kuivattavaksi kelpaavia lehtiä tuli selvästi alle puolikas uunipellillinen. Lokakuussa oli vähän liikaa pakkasasteita, vaikka selleri kestääkin syksypuolella hyvin hallaa. Viisas olisi nostanut mokoman kasvin ylös ennen pakkasia mutta minä otin riskin ja hävisin.

Nuppuja!
Siemenestä keväällä 2021 kasvatetuista alppiruusuista kahdessa isoimmassa näkyy nyt selvästi nuppusilmuja. Kuvassa olevassa metrin korkuisessa puskassa selviä nuppuja oli kolme ja terhakat lehtisilmut jokaisessa muussa latvassa. Polvenkorkuisessa kaverissa nuppuja taisi olla kaksi ja muissa latvoissa lehtisilmuja. Yhden pienemmän erästä silmua tutkin hyvin pitkään, voisiko siinäkin olla kehittymässä nuppu mutta luultavasti se on kuitenkin lehtisilmu. Nyt toivon lämpötilojen puolesta tasaista, sopivan runsaslumista talvea, jotta ensi keväänä pääsisi vihdoin näkemään näiden projektien ensikukinnan.
Huonekasvien pesupäivä.
Kummasti ne huonekasvienkin lehdet pölyyntyvät. Nyt kun on niin pimeää, ajattelin kasvien saavan vähäisestä valosta paremmin hyötyä puhtailla lehdillä. Huonovointisen näköinen Pampula2 (=sirovuoripalmu) on parin kuukauden takainen taimiston hävikkilootan löytö. Pampula1:n tarina löytyy täältä. Koska sain elvytettyä hetkellisesti ykkösenkin eloon, niin ajattelin tämän kakkostapauksenkin selviävän kunhan se saa vähän aikaa hellää hoivaa. Tosi fiksua ostaa jo valmiiksi viimeisiään vetelevä huonekasvi talven alla mutta eipä tuosta montaa kolikkoa lompakko keventynyt. Laitoin kasvivalonkin joka tapauksessa tulilatvoja varten, joten palmunrääpäle saa nyt viettää aikaansa joulukukkien kaverina. Aloitin taas tulilatvojen valo-pimeä-hoidot päämääränä komea kukinta jouluksi. Todellisuus voi olla jotain muuta. Valkokirjava pilkkulehti (?) tuli viime joulun jälkeen aleen laitetusta jouluasetelmasta ja se on kasvanut oikein mukavasti vuoden aikana. Kiva kasvi.
Katuremppa lähestyy.
Pihakatumme saneeraus on edennyt arkipäivinä muutaman metrin meitä kohti ja ilmeisesti loppuviikosta emme pääse enää ajamaan autolla omaan pihaan. Viime viikollakin joutui auton kääntämään omalla pihalla ympäri tai vaihtoehtoisesti peruuttamaan pitkän ja mutkaisen matkan naapurin pihalle, josta pääsi sitten lähtemään etuperin. Kerran peruutin iltamyöhään pilkkopimeässä naapurin pihalta omalle pihalle, jotta pääsisin aamulla lähtemään kotoa etuperin. Sen jälkeen totesin, että venkslailen autoa jatkossa ympäri mieluummin päivänvalossa. Onhan meillä vielä nurmialuetta etupihalla, niin ei tarvitse kukkapenkeissä ajella. Kuvan monttu oli täytetty tämän päivän aikana, joten nyt pääsee taas entiseen malliin peruuttamaan kadun päähän ja kääntämään auton siinä ympäri. Seuraavat pari päivää työpoppoo asentaa kuulemma katuvalaistusta aikaisemmin valmistuneelle kadunpätkälle. Kivikkorinteen juurella ollut valotolppa lähti jo viikkokausia sitten nätisti irti. Näin ikkunasta, kun kaivuri nappasi tolpasta kiinni ja nosti sen ylös kuin rikkaruohon konsanaan. Ei olisi varmaan tarvinnut edes siirtää kasveja tai kiviä turvaan, sillä paikalle jäi vain tolpan juuren kokoinen kuoppa, jonka kaivurikuski oli täyttänyt siististi murskeella.
Rinne turvassa.
Uusi katulamppu tulee toiselle puolelle kadun päätä, jotta se ei olisi ihan naapurin ikkunan edessä. Niinpä saan jatkossa kuvata kivikkorinnettä ja etupihan kukkapenkkejä ilman maisemia rumentavaa valotolppaa. Samalla tosin joudumme luultavasti harkitsemaan jonkinlaista pihavalaistusta kun katuvalo ei enää valaisekaan koko etupihaamme. Kivikkorinne on joka tapauksessa turvassa ja kysäisinpä muuten joltain paikalla pyörähtäneen pomon tapaiselta, olisiko tähän kadun päähän mahdollista saada viheralueiden viimeistelyvaiheessa mullan sijaan jotain hiekkaisempaa kasvualustaa ketokasveja varten. Sanoivat, että kyllä se vaan passaa. Katsotaan, muistavatko enää sitten kun siihen työvaiheeseen saakka pääsevät ja tuleeko sinne kuorma salaojahiekkaa vai mursketta. Aion joka tapauksessa laittaa talvella hankikylvöön loputkin varastoissa pyörivät ketokasvien siemenet, niin on sitten taimia, millä täyttää joutoalue. Viimetalviset kissankellot, ketoruusuruohot ja ketoneilikat ovatkin kasvaneet hienosti kesän aikana, joten ensi kesäksi kadun päähän saa jo pikkuisen kukintaakin.
Kausivalot ja havut keittiön ikkunoiden alla.
Laitoin viikonloppuna taas pelargonilaatikoiden tilalle pihdan oksia ja valosarjat etupihan pimeyttä karkottamaan. Pari naapuriakin oli laittanut valosarjoja pihoilleen jo pari-kolme viikkoa sitten. Kummasti tuo pilkkopimeä katu vuoden pimeimpään vuodenaikaan houkuttelee kausivalojen virittelyyn. Ehkä saan ensi viikonloppuna inspiraation laittaa hieman valoja takapihallekin.

12 kommenttia:

  1. Sinulle voisi soittaa pienet fanfaarit alppiruusujesi johdosta. Pitkään jatkunut työ palkitsee ensi vuonna kukinnalla ja minäkin odotan kiinnostuneena, millaiset kukat näissä omissa jalostustyön tuloksissa on.
    Katuremppa on aikaansaanut melkoisen montun tonttinne reunaan, onneksi työmaa taitaa olla jo paremmalla puolella? Jännä nähdä, millaista hiekkaa saatte - toivottavasti sellaista kuin toivot.
    Havut valosarjoineen näyttävät oikein kivoilta, tämä pimeä ja yhä pimenevä vuodenaika tarvitsee kyllä pieniä valoja. Hyvää marraskuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luultavasti äitini ansaitsisi ne fanfaarit kun sai alppiruusun siemenet kasvatettua taimiksi. Minä olen vain istuttanut taimet maahan ja odottanut, milloin ne vihdoin kukkivat. Jännittävää kyllä nähdä, millaiset kukat niihin tulee ja onko perimässä enemmän 'Mikkeliä' vai 'Haagaa'.
      Koko kadun mittakaavassa ollaan ehkä puolivälin paremmalla puolella, meidän päädyssä päästiin vasta puoliväliin, sillä puolet katualueesta on vielä kaivamatta. Saa nähdä, minkälaista maa-ainesta kadun päähän kippaavat. Onneksi ketokasvit ovat sitkeitä ja kompostimultaa kyllä riittää, jos pelkkää kivimursketta tai puhdasta hiekkaa tuovat.
      Hyvää marraskuun alkua!

      Poista
  2. Meillä ei kuki mikään enää. Sain haravoitua loput tammenlehdet eilen. Iso puu, joten luulin, ettei lehdet lopu ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös hallat vieneet kukat. Joku yksittäinen kukka taisi vielä olla törmäkukissa ja keto-orvokissa mutta viimeiset kärhötkin paleltuivat jo. Tammi taitaakin pitää lehdistään aika pitkään kiinni. Joskus Kuopiossa asuessani ihmettelin, kun vielä keskitalvella oli tammi täynnä ruskeita lehtiä.

      Poista
  3. Rhodoihin ilmestyneet nuput varmasti ilahduttavat. Kertovathan ne pensaiden kotiutumisesta. Keväällä sitten nähdään rhodot väreissään.
    Mikä tuo punasteleva purppuraheisiangervo on? Ainakin se on komeaa katseltavaa ruska-asussaan. Kauniin värinen mustalaukka. Olisi kelvannut minullekin, vaan tänä vuonna olen jättänyt kaikki kaupan laukat tutkimatta, kun niitä laukkoja nousi keväällä ihan riittävästi omiin tarpeisiin.
    Onneksi nuo katuremontit ovat nopeasti ohi ja lopputulos on yleensä entistä parempi. Toivottavasti kippaavat haluamaasi maa-ainesta. Meidän aluerempan yhteydessä tuli juteltua ja esitettyä toiveita työmiehille. He suhtautuivat kivan myönteisesti sellaisiinkin asioihin, joita ei ollut piirustuksissa.
    Tulimme sunnuntaina pimeään aikaan bussilla Helsingistä. Katselin bussin ikkunasta kaupunkilaisten ikkunoilleen ja parvekkeilleen laittamista valosarjoista. Paljon oli jo ihan jouluisia valoja. Ne tuovat valoa ja piristystä harmaaseen marraskuuhun. Tammikuun alun auringonpaisteessa saattavat tympiä, nyt eivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo rodojen nuput kieltämättä ilahduttivat kovasti, kun niitä on niin pitkään odoteltu. Suurin osa taimista antaa vielä odottaa itseään.
      Purppuraheisiangervo on sama 'Tiny Wine' kuin aloituskuvassa. Se on minusta komeaa katseltavaa läpi kasvukauden ja sopii juuri tuon tarhakeijunkukan kanssa loistavasti yhteen.
      Olen ostanut useammankin kerran mustalaukkoja mutta ne ovat jääneet harmillisen lyhytikäisiksi. Saisivat nekin tehdä edes pikkuisen siementaimia.
      Pihakatu oli parista kohdasta aikamoisilla montuilla, joten tasoitus tulee kyllä tarpeeseen. Uusivat samalla hulevesiviemärit ja katuvalaistuksen. Remontin valmistumisen kanssa menee kyllä pitkään, sillä tältä alueelta uusitaan samalla kaksi muutakin pihakatua. Ilmeisesti kaikki asfaltoidaan vasta lopuksi yhdellä kertaa. Remontin edistyminen riippuu kuulemma siitä, milloin maa alkaa routaantua ja koulujen kesälomalla työporukka siirtyy tekemään uuden koulun piha-aluetta.
      Jonkun verran alkaa jo tosiaan näkyä pihoilla erilaisia kausivaloja. Itse en ole vielä törmännyt kovin jouluisiin valaistuksiin mutta eiköhän niitäkin ala pikkuhiljaa ilmestyä. Ihan mukava näin pimeään vuodenaikaan, kun on vähän valopilkkuja siellä täällä.

      Poista
  4. Minäkin juuri ihailin ja kuvasin meillä tuota keijunkukka 'Green Spice'a. Hieno yhdistelmä muuten tuon 'Tiny Wine'n kanssa.
    Pidän peukkuja alppiruusuprojektin onnistumiselle. Toivottavasti keväällä katselemme kuvia kauniista kukinnasta. Tuollaiset kasvatusprojektit ovat todella mielenkiintoisia!
    Ja toivottavasti myös katuprojekti saadaan onnellisesti teidän kohdaltanne tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän kovasti tuosta 'Green Spicesta'. Sen lehtisuonet ovat täsmälleen samaa sävyä kuin 'Tiny Winen' lehdet kesällä.
      Kiitos peukuista! Toivotaan lempeää talvea, jotta nuput eivät palellu. Käyn kyllä varmaan vielä karsimassa tuota meidän siperianpihtaa, jotta saan rodoille pikkuisen talvisuojausta.
      Jos vain ei tulisi kovia pakkasia ihan vielä, niin pystyisi remppaporukka jatkamaan hommia. Olisi kiva, jos saisivat kadun tehtyä ennen talven tuloa, niin ei tarvitsisi enää ensi keväänä pujotella työkoneiden välistä ja jännittää töistä tullessa, millaista reittiä tällä kertaa ajetaan kotiin.

      Poista
  5. Kyllä ei ole hätäisen hommaa tuo alppiruusujen siementaimien kukkimisen odottelu:) Toivottavasti kukkivat ensi kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tosiaan ole! Kiepautin varmuuden vuoksi eilen vielä jänisverkon isoimman ympärille jänöjen varalta. Eivät ne yleensä ole alppiruusuja syöneet mutta kerta se olisi ensimmäinenkin.

      Poista
  6. Suloinen Karo kyllä karkoittaa olemassaolollaan pahimmankin harmauden.

    VastaaPoista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!