Sivut

▼

keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Maisema muuttui harmaaksi

Kalenteriin laitettakoon vuoden 2026 ensilumet sataneiksi 11.11. Maailma muuttui kerralla harmaaksi tai oikeastaan mustavalkoiseksi, kun katsoo tuota aamulla olohuoneen ikkunasta otettua kuvaa. Siinä lunta oli vielä aika vähän, sillä lämpömittarin plusasteita vilkaistessani päätin ottaa kuvan saman tien ennen kuin vähät lumet häviävät. Pari tuntia myöhemmin lämpötila oli tippunut asteen verran ja lunta satoi lisää niinkin paljon, että maa oli kunnolla valkoinen. Virallisen määritelmän mukaan lunta pitäisi olla mittausasemalla aamukahdeksalta sentin verran ja se määritelmä tässä nyt ei täyty, elleivät päivän aikana sataneet lumet pysy maassa huomisaamuun saakka. Omalle pihalle lunta on nyt kuitenkin ihan riittävästi ensilumiksi.
Kuten kuvasta näkyy, myös jänisverkot ovat vihdoin löytäneet tiensä kasvien ympärille. Varmuuden vuoksi vetäisin verkon myös nuotiopaikan vasemmalla puolella olevien koivuangervojen ympärille, jotta rusakot eivät tänä talvena parturoisi niitä ihan sängelle. Samalla sain häkitettyä ensimmäistä kertaa nuppuilevan alppiruusun. Eivät jänöt siihen todennäköisesti olisi koskeneet mutta onpahan varmuuden vuoksi suojaa, jos joku kokeilunhaluinen pitkäkorva keksisi testata juuri tuon rodon nupun makua ja koostumusta. Pari tukikeppiä pitää vielä hakea lisää, jotta verkko ei lysähdä kasaan räntälumen painosta.
"Pöö! Onko namia? Ai yrititkö kuvata jotain muuta kuin minua?"
Karokaan ei enää jaksanut innostua kovin paljoa ensilumista. Johan niitä on nähty kolmentoista vuoden ajan. Ja nyt lumi oli vielä sellaista nihkeää, helposti karvoihin tarttuvaa laatua. Mahdolliset namit emännän takin taskussa kiinnostivat enemmän eikä matalien asioiden kuvaamisesta meinannut tulla mitään, kun karvainen kuono tunki kameran eteen. Aamupalaa oli kuulemma ollut kupissa liian vähän.
Pakollinen kuva ensilumen kuorruttamista hortensiankukista.
Kävin viikonloppuna myös kurkkaamassa, mitä viljelypalstoille kuuluu. Valkosipulipenkkiä ei ollut käynyt kukaan mylläämässä ja valkosipulitkin olivat pysyneet kiltisti maan uumenissa, vaikka syksy on ollut lämmin. Jotkut sanovat, että valkosipulit lähtisivät versomaan jo ennen talvea, jos ne istuttaa liian aikaisin mutta en ole itse huomannut koskaan moista ilmiötä tapahtuneen. Toki parina viime vuonna istutus on minullakin venähtänyt aika myöhäiseksi mutta joskus olen istuttanut valkkarit jo syyskuun alkupuolella ilman mitään ongelmia eivätkä kukkapenkkiinkään unohtuneet valkosipulit ole lähteneet kasvuun ennen kevättä. Onko kenelläkään teistä valkosipulit koskaan lähteneet kasvamaan jo syksyllä?
Puistoatsalea 'Satomissa' oli vielä muutamia keltaisia lehtiä.
Ihan pelkästä valkosipulien tarkistamisen ilosta en palstalla käynyt, vaan ripottelin samalla yhden rivin maatiaispalsternakka 'Muuruveden' siemeniä aikaisemmin valmistelemaani penkkiin ja valkosipulirivien viereen kylvin rivin porkkanaa. Saa nähdä, kuinka syyskylvöyrityksilleni tällä kertaa käy. Sen verran kylmä sää oli, ettei tehnyt mieli sen kummemmin fiilistellä ensi vuoden palstasuunnitelmilla. Siemenet multiin vaan ja äkkiä kotiin lämpimän uunin kylkeen. Pitää pohtia, kylväisikö vielä jotain myös kotipihan kasvilavoihin.
Kadun alta nousee jättiläismäinen kivenmurikka.
Eniten kuluneen viikon aikana on vienyt huomiota pihakatumme saneeraus. Yhtään en kyylännyt keittiön ikkunasta työn edistymistä mutta hyvin suuren osan ajasta montun äärestä on noussut sakea savu, kun kaksi kaveria seisoskelee tupakalla katselemassa kaivuria. Esimerkiksi maanantaina aamupäivästä tätä jutun kohtaa kirjoittaessani poppoo oli tullut seitsemään töihin, eli kaivuri jatkoi viime viikolla aloittamaansa kuoppaa. Yhdeksän aikoihin oli puolen tunnin tauko ja kuoppa oli valmis vasta kymmenen jälkeen. Niiden kolmen tunnin aikana nämä kaksi "ahkeraa ahertajaa" olivat siirtäneet yhteensä alle kymmenen lapiollista maata, käyneet hakemassa montun laidalle odottamaan kaksi parin metrin mittaista suojaputkea ja jutelleet viitisen minuuttia paikalla käväisseelle työnjohtajalle.
Mikä järkäle! Kuvan kulmassa mittakaavana katumaasturin takakulmaa.
Kuopan valmistuttua seisoskelijatkin pääsivät toki hommiin, kun piti levittää maanrakennuskangasta ja asennella jotain putkia sun muuta kaivannon pohjalle. Ja toki täyttövaiheessa pääsi raskaampiin töihin myös kaveri, joka ei näyttänyt siihen saakka tehneen juuri muuta kuin pitäneen lapiota pystyssä. Mutta tämä häiskä olikin täryttimen kuljettaja. Se on kuulkaas niin raskasta työtä, että ei pysty tekemään mitään muuta koko päivänä. Puolen tunnin täryttäminen imee mehut ihan tyystin. Onneksi sitä hommaa ei ole ollut kuin muutaman päivän välein, niin ei ressukka ylirasitu tyystin.
Maanantaina kaivanto oli suurimmillaan ja me eristyksissä.
Näin maallikkona voisi kuvitella, että kahden ihmisen työpanokselle olisi ehkä tarvetta jossain lähialueen muista työmaista vaan mistäpä minä mitään katusaneerauksista tiedän. Vähän ihmettelin viime keväänä, kun tuttava kertoi, millaiselta seisoskelulta heidän alueellaan ollut katutyömaa sivusta katsottuna näytti. Nyt en enää ihmettele. Ei ihme, että kunnan talous on kuralla, jos kaikki muutkin hommat hoidetaan yhtä verkkaisesti. Varmaan taustalla on jotain turvallisuusmääräyksiä, että pitää olla useampi silmäpari paikalla mutta siltikin käy mielessä, että olisiko noita hommia voinut järjestellä jotenkin tehokkaammin. Katuremppa onneksi edistyy ja viiden päivän eristyksissä olon jälkeen mekin pääsemme taas ajamaan autot omalle pihalle. Ikkunasta pystyy kyttäämään vielä ainakin tämän viikon ajan työn etenemistä kunnes kaivanto siirtyy piiloon mutkan taakse.
Vielä löytyi muutama punainen lehtikin. Tämän tyylinäytteen tarjoilee purppuraheisiangervo 'Diabolo'.
Jatkuva pimeys meinaa viedä voimat ihan tyystin ja näin talven kynnyksellä pitäisi selvittää taas kerran lasten vaatetilanne. Esikoinen sanoi tarvitsevansa ainakin paljon uusia housuja, sillä polkupyörän rattaat repivät kuulemma kaikki lahkeet rikki. Tämän selityksen edessä jäi kuulkaa äiskä mykäksi mutta pakko se oli uskoa, kun lapsi toi näytille melkein uudet välikausihousunsa, joiden toivoin selviävän ehjinä myös kuopukselle. Oli iso repeämä lahkeen sisäsivussa. Taitavat pyöräfirmat tehdä yhteistyötä vaatevalmistajien kanssa: "Tehkää te sellainen pyörä, mikä repii lahkeet rikki, niin saatte provikat lisääntyneestä housumyynnistä". Onneksi meillä päättyy pyöräilykausi siinä vaiheessa kun tiet ovat lumiset tai jäiset. Eli juuri nyt.

14 kommenttia:

  1. Kerrankin lunta satoi silloin kun luvattiin. Eilen uutisissa kehotettiin ihmisiä renkaanvaihtoon etelää myöten. Meillä sataa +3 asteen säässä vettä, mutta aamuhämärissä sekin voi muuttua liukkaudeksi. En erityisemmin kaipaa lunta - tai pikemminkin lumen kolausta - mutta maisema olisi lumen myötä paljon valoisampi. Kuten totesit, tällainen harmaus vie mehut ihmisestä.
    Vau, miten hieno kivi! Olisiko sille ollut käyttöä ja paikka pihallanne? Varmaan kaivuri olisi sen teille kipannut.
    Meillä kunta ei tee itse juuri mitään töitä. Kaikki kilpailutetaan ja teetetään firmoilla, jotka taasen pilkkovat työt pienempiin urakoihin alihankintatöiksi. Meidän alueen remppa sentään teetettiin oman kunnan yrityksellä, jolloin osa rahoista jäi tänne pyörimään. Yleisempää kuitenkin, että joku firma aivan toiselta puolelta maata voittaa urakan. Teidän nurkilla toteutui vanha hokema "yksi tekee ja viisi nojaa lapioon".
    Monista pyöristä taitaa nykyisin puuttua ratassuoja. Ehkä se pilaa fillarin imagon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvirenkaat olivat jo tarpeen täällä, sillä päivän aikana oli satanut lunta enemmänkin. Tiellä oli hyvinkin parin sentin loskakerros ajourien välissä. Minä en kaipaa tätä kuraloskakeliä, vaan lunta saisi olla edes muutamia senttejä ja pakkasta sen verran, että lumet myös pysyisivät maassa. Valoisuus toisi mukanaan paljon lisää virkeyttä.
      Et arvaa, miten paljon olen pohtinut kivelle sopivaa paikkaa näiden parin päivän aikana. Omalle pihalle se ei mitenkään mahdu ja kukkapenkeistäkin joutuisi kaivamaan hirmuisesti kasveja pois tieltä. Enkä oikein keksi, miten sen kivikkorinteen juurellekaan saisi sijoitettua luontevasti. Pakko luultavasti tyytyä siihen, että kivi lähtee aikanaan johonkin toiseen osoitteeseen.
      Jaa-a, enpä ole tullut kysyneeksi työmiehiltä, olivatko kunnan leivissä vai alihankintahommissa. Ainakaan missään ei näy minkään firman mainoksia, ainoastaan kunnan logoja. Kunnan urakoista on perinteisesti väännetty monenlaista vitsiä ja osassa on varmasti totta ainakin puolet. Ei onneksi täällä ole ihan viisi tyyppiä nojaillut lapioon.
      En ole edes kiinnittänyt ennen huomiota siihen, että pyörissä olisi rattaat niin näkyvästi esillä, että niihin tarttuu housunlahkeet. Nyt tuli sitten opittua sekin. Huono juttu minusta niin omien hermojen kuin ympäristön kannalta. Pitää viikonloppuna katsoa, saisiko edes jotkut rattaiden rikkomista housuista paikattua siististi.

      Poista
  2. Meille on luvassa perjantaina 15 cm lunta. Olisi ihanaa kun sataisi ja tämä pimeys ja märkyys loppuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi valaisisi maisemia kummasti. Minäkin toivoisin sään muuttuvan nyt talvisemmaksi mutta ainakin täällä näyttäisi vielä sunnuntaina ja alkuviikosta tulevan sateet ihan vetenä. Mutta jos edes tällä viikolla olisi muutama lumisempi päivä, niin ei olisi koko ajan niin pimeää ja mustaa.

      Poista
  3. Ohhoh, värittömältä näyttää. Ja toinen ohhoh tulee tietyömaan meningistä. No onneksi teidän mottinne päättyi.
    Voi tuota Karoa, ihana kaveri – voiko siltä mitään edes kieltää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassusti kaikki muuttuu yhtäkkiä vihreän ja ruskeankirjavasta mustavalkoiseksi, kun sataa edes vähän lunta. Sitten kun lunta on enemmän ja pikkuisen pakkasta, mukaan tulee enemmän sinisen sävyjä.
      Motituksen päättyminen oli helpotus. Nyt eivät myöskään kaivurin valot ala paistaa heti aamuseitsemältä ikkunoista sisälle tai kaivaminen ja täryttäminen helistele juomalaseja kaapeissa, kun työmaa on siirtynyt naapurin kohdalle.
      Karolta yritetään kieltää moniakin asioita mutta aika paljon se saa myös söpöilemällä anteeksi. Ja kun ikää on jo paljon, niin jokainen pentumainen hölmöily tai hepuli on vain hyvä merkki.

      Poista
  4. Voi miten ihanaa pumpulilunta ja Karo, pikkuinen sulattaa mennen tullen sydämen!
    Melkoinen tietyömaa, täytyy sanoa - onneksi teidän motti päättyi! Kun kunta teettää noitakin hommia omina töinään niin tuollain ne sitten tapahtuu. Täällä meillä tehtiin ympyrää kaksi vuotta ja se olikin sitten sellainen liikennesotku ja odottelu. Nyt sen pitäisi olla valmis ja kalliiksi tuli. Seisoskelua ja taukoja pidettiin kyllä säntillisesti - meidänkin kunnan talous on kuralla!
    Olen sellaisen opin saanut valkosipulin kanssa, että sen pitää ehtiä juurtua, mutta ei itää ja valkosipuli on erittäin kestävä kasvi kaikkinensa. Omani kylvin kylmään maahan, eli juurtuminen tapahtuu ja jos hiukan itää niin en ole huolissani. Minulla on vielä porkkanat, palsternakat ja kosmokset kylvämättä - vielä ehtii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumi näytti ihanan kevyeltä ja pumpulimaiselta, vaikka oli todellisuudessa aika märkää. Nyt lunta on jo useita senttejä maassa.
      Jopas teillä on ollut pitkäaikainen liikenneympyrätyömaa. Voi olla, että meidänkin kadun asfaltoinnissa kestää vähintään ensi syksyyn, kun tekevät pari muutakin katua ensin samaan vaiheeseen ja välissä on myös kesäloman aikaan tehtävä koulun piha.
      Tuon saman opin olen minäkin kuullut mutta en ole saanut selvyyttä, toistellaanko siinä vain jostain keksittyä lausetta vai lähtevätkö valkosipulit oikeasti kasvuun jo syksyllä, jos istutus on tehty liian aikaisin. Syyskylvettävät siemenet ehtii tosiaan kylvää vielä paljonkin myöhemmin. Omalla pihalla varmaan katselen ihan viimeiseen saakka, milloin teen syyskylvöjä mutta palstalle ei oikein arkena ehdi eikä toisaalta viitsi raahata kylvöjä varten sulaa multasäkkiä, jos maa ehtii jäätyä. Yhtenä vuonna odottelin liian pitkään enkä sitten saanutkaan kylvettyä mitään, kun maa routaantui lopullisesti. Nyt on varastossa sulaa multaa, jos niin uhkaa käydä uudelleen.

      Poista
  5. Ensilumi on joka vuosi yhtä hätkähdyttävä kokemus! Sopi hyvin vuoden harmaimman päivän piristäjäksi😄Ihana Karo, linssilude! Häntähän sitä kuvata pitää eikä mitään lumisia kasveja🤭
    Meillä ovat valkosipulit joskus ottaneet varaslähdön ja kasvattaneet syksyllä jopa viisisenttiset alut. Keväällä ovat silti kuitenkin kasvaneet ihan normaalisti. Itse en tämän kokemuksen jälkeen ole ollut niiden syksyn kasvuista kovin huolissani.
    Melkoista myllerrystä teidän portilla😯

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoden harmain päivä taitaa olla vasta 14.11. mutta veikkaan silloinkin olevan aika harmaata.
      Karolla oli namipula ja huomionkipeys.
      Ahaa, eli valkkarit siis voivat oikeasti lähteä kunnon kasvuun jo syksyllä. Hyvä tietää, ettei niille välttämättä silti käy kuinkaan.
      Jytinä ja tärinä olivat välillä aikamoisia, kun työmaa oli lähimmillään. Nyt on jo onneksi rauhallisempaa, kun ovat siirtyneet kauemmas.

      Poista
    2. Ai juu, niinhän se olikin tuo päivä. Minä kun en ole lonkeron ystävä, niin meni vähän pieleen😂

      Poista
    3. Ei se maistu minullekaan mutta tarkistin googlesta. Loogisempi olisi kyllä 11.11. kuin 14.11. ja oikeastaan tähän vuodenaikaan yhtä päivää sopivampi olisi vuoden harmain viikko.

      Poista
  6. Minäkin verkotin 4 pientä alppiruusuani, sillä en halua vähäisten nuppujen päätyvän rusakon suuhun. Isoissa pensaissa ei ole tuota ongelmaa, mutta on kiva tutustua uusien pensaiden kukkiin.
    Mikä järkäle maasta tuli esiin, tuo olisi hieno muodoltaan, mutta vaatisi tosiaan konevoimaa, jotta sen sai asemoitua luontevasti esim. rinteeseen. Aika verkkaista on ollut työtahti. Meidän kunnassa lähes kaikki projektit on kilpailutettu ulkopuolisilla yrityksillä, mutta en sitten tiedä lopputulosta kustannustehokkuudessa. Hyvää marraskuun loppupuolta, täällä on nyt niin pimeää ja sateista että huh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se juuri harmittaisi ihan eniten, jos ensikukinta menisi rusakon (tai kauriin tms) suihin.
      Kadun alta noussut kivi olisi kerrassaan komea tapaus mutta sillä on kokoa niin paljon, ettei mittasuhteiltaankaan edes sopisi meidän tontille. Pahus. Verkkaista on ollut työmaan eteneminen mutta kyllähän tuo pikkuisen joka päivä näyttää edistyvän.
      Pimeää ja sateista on meilläkin. Lapsetkin ovat lähteneet kouluun otsalamppujen kanssa, jotta näkisivät eteensä ja toisaalta myös näkyisivät paremmin muille. Toivottavasti sataisi pian lunta ja tulisi pientä pakkasta, jotta maisema vähän valaistuisi.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!