Sivut

▼

keskiviikko 11. marraskuuta 2026

Maisema muuttui harmaaksi

Kalenteriin laitettakoon vuoden 2026 ensilumet sataneiksi 11.11. Maailma muuttui kerralla harmaaksi tai oikeastaan mustavalkoiseksi, kun katsoo tuota aamulla olohuoneen ikkunasta otettua kuvaa. Siinä lunta oli vielä aika vähän, sillä lämpömittarin plusasteita vilkaistessani päätin ottaa kuvan saman tien ennen kuin vähät lumet häviävät. Pari tuntia myöhemmin lämpötila oli tippunut asteen verran ja lunta satoi lisää niinkin paljon, että maa oli kunnolla valkoinen. Virallisen määritelmän mukaan lunta pitäisi olla mittausasemalla aamukahdeksalta sentin verran ja se määritelmä tässä nyt ei täyty, elleivät päivän aikana sataneet lumet pysy maassa huomisaamuun saakka. Omalle pihalle lunta on nyt kuitenkin ihan riittävästi ensilumiksi.
Kuten kuvasta näkyy, myös jänisverkot ovat vihdoin löytäneet tiensä kasvien ympärille. Varmuuden vuoksi vetäisin verkon myös nuotiopaikan vasemmalla puolella olevien koivuangervojen ympärille, jotta rusakot eivät tänä talvena parturoisi niitä ihan sängelle. Samalla sain häkitettyä ensimmäistä kertaa nuppuilevan alppiruusun. Eivät jänöt siihen todennäköisesti olisi koskeneet mutta onpahan varmuuden vuoksi suojaa, jos joku kokeilunhaluinen pitkäkorva keksisi testata juuri tuon rodon nupun makua ja koostumusta. Pari tukikeppiä pitää vielä hakea lisää, jotta verkko ei lysähdä kasaan räntälumen painosta.
"Pöö! Onko namia? Ai yrititkö kuvata jotain muuta kuin minua?"
Karokaan ei enää jaksanut innostua kovin paljoa ensilumista. Johan niitä on nähty kolmentoista vuoden ajan. Ja nyt lumi oli vielä sellaista nihkeää, helposti karvoihin tarttuvaa laatua. Mahdolliset namit emännän takin taskussa kiinnostivat enemmän eikä matalien asioiden kuvaamisesta meinannut tulla mitään, kun karvainen kuono tunki kameran eteen. Aamupalaa oli kuulemma ollut kupissa liian vähän.
Pakollinen kuva ensilumen kuorruttamista hortensiankukista.
Kävin viikonloppuna myös kurkkaamassa, mitä viljelypalstoille kuuluu. Valkosipulipenkkiä ei ollut käynyt kukaan mylläämässä ja valkosipulitkin olivat pysyneet kiltisti maan uumenissa, vaikka syksy on ollut lämmin. Jotkut sanovat, että valkosipulit lähtisivät versomaan jo ennen talvea, jos ne istuttaa liian aikaisin mutta en ole itse huomannut koskaan moista ilmiötä tapahtuneen. Toki parina viime vuonna istutus on minullakin venähtänyt aika myöhäiseksi mutta joskus olen istuttanut valkkarit jo syyskuun alkupuolella ilman mitään ongelmia eivätkä kukkapenkkiinkään unohtuneet valkosipulit ole lähteneet kasvuun ennen kevättä. Onko kenelläkään teistä valkosipulit koskaan lähteneet kasvamaan jo syksyllä?
Puistoatsalea 'Satomissa' oli vielä muutamia keltaisia lehtiä.
Ihan pelkästä valkosipulien tarkistamisen ilosta en palstalla käynyt, vaan ripottelin samalla yhden rivin maatiaispalsternakka 'Muuruveden' siemeniä aikaisemmin valmistelemaani penkkiin ja valkosipulirivien viereen kylvin rivin porkkanaa. Saa nähdä, kuinka syyskylvöyrityksilleni tällä kertaa käy. Sen verran kylmä sää oli, ettei tehnyt mieli sen kummemmin fiilistellä ensi vuoden palstasuunnitelmilla. Siemenet multiin vaan ja äkkiä kotiin lämpimän uunin kylkeen. Pitää pohtia, kylväisikö vielä jotain myös kotipihan kasvilavoihin.
Kadun alta nousee jättiläismäinen kivenmurikka.
Eniten kuluneen viikon aikana on vienyt huomiota pihakatumme saneeraus. Yhtään en kyylännyt keittiön ikkunasta työn edistymistä mutta hyvin suuren osan ajasta montun äärestä on noussut sakea savu, kun kaksi kaveria seisoskelee tupakalla katselemassa kaivuria. Esimerkiksi maanantaina aamupäivästä tätä jutun kohtaa kirjoittaessani poppoo oli tullut seitsemään töihin, eli kaivuri jatkoi viime viikolla aloittamaansa kuoppaa. Yhdeksän aikoihin oli puolen tunnin tauko ja kuoppa oli valmis vasta kymmenen jälkeen. Niiden kolmen tunnin aikana nämä kaksi "ahkeraa ahertajaa" olivat siirtäneet yhteensä alle kymmenen lapiollista maata, käyneet hakemassa montun laidalle odottamaan kaksi parin metrin mittaista suojaputkea ja jutelleet viitisen minuuttia paikalla käväisseelle työnjohtajalle.
Mikä järkäle! Kuvan kulmassa mittakaavana katumaasturin takakulmaa.
Kuopan valmistuttua seisoskelijatkin pääsivät toki hommiin, kun piti levittää maanrakennuskangasta ja asennella jotain putkia sun muuta kaivannon pohjalle. Ja toki täyttövaiheessa pääsi raskaampiin töihin myös kaveri, joka ei näyttänyt siihen saakka tehneen juuri muuta kuin pitäneen lapiota pystyssä. Mutta tämä häiskä olikin täryttimen kuljettaja. Se on kuulkaas niin raskasta työtä, että ei pysty tekemään mitään muuta koko päivänä. Puolen tunnin täryttäminen imee mehut ihan tyystin. Onneksi sitä hommaa ei ole ollut kuin muutaman päivän välein, niin ei ressukka ylirasitu tyystin.
Maanantaina kaivanto oli suurimmillaan ja me eristyksissä.
Näin maallikkona voisi kuvitella, että kahden ihmisen työpanokselle olisi ehkä tarvetta jossain lähialueen muista työmaista vaan mistäpä minä mitään katusaneerauksista tiedän. Vähän ihmettelin viime keväänä, kun tuttava kertoi, millaiselta seisoskelulta heidän alueellaan ollut katutyömaa sivusta katsottuna näytti. Nyt en enää ihmettele. Ei ihme, että kunnan talous on kuralla, jos kaikki muutkin hommat hoidetaan yhtä verkkaisesti. Varmaan taustalla on jotain turvallisuusmääräyksiä, että pitää olla useampi silmäpari paikalla mutta siltikin käy mielessä, että olisiko noita hommia voinut järjestellä jotenkin tehokkaammin. Katuremppa onneksi edistyy ja viiden päivän eristyksissä olon jälkeen mekin pääsemme taas ajamaan autot omalle pihalle. Ikkunasta pystyy kyttäämään vielä ainakin tämän viikon ajan työn etenemistä kunnes kaivanto siirtyy piiloon mutkan taakse.
Vielä löytyi muutama punainen lehtikin. Tämän tyylinäytteen tarjoilee purppuraheisiangervo 'Diabolo'.
Jatkuva pimeys meinaa viedä voimat ihan tyystin ja näin talven kynnyksellä pitäisi selvittää taas kerran lasten vaatetilanne. Esikoinen sanoi tarvitsevansa ainakin paljon uusia housuja, sillä polkupyörän rattaat repivät kuulemma kaikki lahkeet rikki. Tämän selityksen edessä jäi kuulkaa äiskä mykäksi mutta pakko se oli uskoa, kun lapsi toi näytille melkein uudet välikausihousunsa, joiden toivoin selviävän ehjinä myös kuopukselle. Oli iso repeämä lahkeen sisäsivussa. Taitavat pyöräfirmat tehdä yhteistyötä vaatevalmistajien kanssa: "Tehkää te sellainen pyörä, mikä repii lahkeet rikki, niin saatte provikat lisääntyneestä housumyynnistä". Onneksi meillä päättyy pyöräilykausi siinä vaiheessa kun tiet ovat lumiset tai jäiset. Eli juuri nyt.

maanantai 2. marraskuuta 2026

Marraskuun ensimmäisiä pihapuuhia

Tarhakeijunkukka 'Green Spice' ja purppuraheisiangervo 'Tiny Wine'.
Mieli tekisi valittaa harmaudesta ja pimeydestä mutta nyt ei sentään ole satanut pariin vuorokauteen. Asiat voisivat siis olla kehnomminkin. En onnistunut sunnuntaina edes kastelemaan puutarhahanskojani viimeisiä puutarhan syystöitä puuhastellessani, sillä lauantaina satoi vain kevyesti puoliltapäivin ja tuuli ehti kuivattaa enimmät ennen kuin ehdin sunnuntaina puutarhaan. Nyt puuttuu verkot enää yhdeltä luumupuulta ja osittain takapihan atsaleoilta. Hämärä laskeutuu jo sen verran varhain, että tummien verkkojen kiinnittely hidastui huomattavasti. Niinpä atsaleahäkkiin jäi yhdelle sivulle puolentoista metrin aukko, kun varastosta hakemani verkonpätkä ei riittänytkään koko ryhmän ympäri. Luotan siihen, että jänikset eivät ole vielä suuntaamassa kuola suupielistä valuen atsaleojeni kimppuun.
Majapenkkiä ja suota.
Majapenkin komeasti punastelevaa purppuraheisiangervoa ihastellessani pohdin, suojaisinko alppikärhöjä rusakoilta vai en. Suunnittelin leikkaavani ne ensi kesänä kukinnan jälkeen alas, sillä niiden alaosat ovat jo kaljuuntuneet. Lisäksi niihin alkoi elokuussa tulla jotain sienitautia, joka rusketti paljon lehtiä. Kosteat säät olivat varmasti pääsyynä mutta taidanpa nyt jättää majapenkin alppikärhöt pupuille talvievääksi. Tyvialueet kyllä suojaan jotenkin, etteivät ihan maanrajasta käy parturoimassa. Eivät kärhöt tänäkään vuonna kovin kunnolla kukkineet, joten kestän kyllä ensi kesänkin kukkimattomuuden.
Viimeinen heräteostos.
En päässyt sittenkään ilman heräteostosta puutarhaliikkeestä pihalle. Tarkoitus oli käydä vain katsomassa, löytyisikö sieltä vielä porkkanansiemeniä. Suunnitelmissa oli kokeilla taas kerran vihannesten syyskylvöjä. Löysin torista maatiaispalsternakka 'Muuruveden' siemeniä ja ne oli ainakin tarkoitus kylvää palstalle kunhan sää näyttää kääntyvän pakkaselle. Porkkanan siemeniä olisi kannattanut ostaa varmaan jo kesällä syksyn tarpeita varten varastoon mutta enpä tajunnut. Aika usein siemeniä on syksyllä ollut puoleen hintaan myynnissä mutta eipä niitä tänä syksynä joka paikasta löytynytkään. Yhden pussin jotain naposteluporkkanaa löysin, joten sillä mennään. Samalla reissulla mukaan tarttuneet vaaleanpunaiset mustalaukat istutin kukkapenkkiin Karon toimiessa ansiokkaasti kanankakan laadunvalvojana.
Sellerin lehtiä kuivatukseen menossa.
Kasvimaa tyhjeni viikonlopun aikana viimeisistä kahdesta purjosta ja yhdestä selleristä. Kummastakaan ei järin paljoa syötävää irronnut, sillä purjot keskittyivät tänä vuonna kukkimiseen ja selleri oli alusta lähtien säälittävä rääpäle. Mukulasta kasvoi hädin tuskin nyrkkini kokoinen ja kuorittuna siitä jää jäljelle ehkä puolikkaan nyrkin kokoinen palanen. Lehtimassaa siinä oli jonkun verran mutta lopulta kuivattavaksi kelpaavia lehtiä tuli selvästi alle puolikas uunipellillinen. Lokakuussa oli vähän liikaa pakkasasteita, vaikka selleri kestääkin syksypuolella hyvin hallaa. Viisas olisi nostanut mokoman kasvin ylös ennen pakkasia mutta minä otin riskin ja hävisin.

Nuppuja!
Siemenestä keväällä 2021 kasvatetuista alppiruusuista kahdessa isoimmassa näkyy nyt selvästi nuppusilmuja. Kuvassa olevassa metrin korkuisessa puskassa selviä nuppuja oli kolme ja terhakat lehtisilmut jokaisessa muussa latvassa. Polvenkorkuisessa kaverissa nuppuja taisi olla kaksi ja muissa latvoissa lehtisilmuja. Yhden pienemmän erästä silmua tutkin hyvin pitkään, voisiko siinäkin olla kehittymässä nuppu mutta luultavasti se on kuitenkin lehtisilmu. Nyt toivon lämpötilojen puolesta tasaista, sopivan runsaslumista talvea, jotta ensi keväänä pääsisi vihdoin näkemään näiden projektien ensikukinnan.
Huonekasvien pesupäivä.
Kummasti ne huonekasvienkin lehdet pölyyntyvät. Nyt kun on niin pimeää, ajattelin kasvien saavan vähäisestä valosta paremmin hyötyä puhtailla lehdillä. Huonovointisen näköinen Pampula2 (=sirovuoripalmu) on parin kuukauden takainen taimiston hävikkilootan löytö. Pampula1:n tarina löytyy täältä. Koska sain elvytettyä hetkellisesti ykkösenkin eloon, niin ajattelin tämän kakkostapauksenkin selviävän kunhan se saa vähän aikaa hellää hoivaa. Tosi fiksua ostaa jo valmiiksi viimeisiään vetelevä huonekasvi talven alla mutta eipä tuosta montaa kolikkoa lompakko keventynyt. Laitoin kasvivalonkin joka tapauksessa tulilatvoja varten, joten palmunrääpäle saa nyt viettää aikaansa joulukukkien kaverina. Aloitin taas tulilatvojen valo-pimeä-hoidot päämääränä komea kukinta jouluksi. Todellisuus voi olla jotain muuta. Valkokirjava pilkkulehti (?) tuli viime joulun jälkeen aleen laitetusta jouluasetelmasta ja se on kasvanut oikein mukavasti vuoden aikana. Kiva kasvi.
Katuremppa lähestyy.
Pihakatumme saneeraus on edennyt arkipäivinä muutaman metrin meitä kohti ja ilmeisesti loppuviikosta emme pääse enää ajamaan autolla omaan pihaan. Viime viikollakin joutui auton kääntämään omalla pihalla ympäri tai vaihtoehtoisesti peruuttamaan pitkän ja mutkaisen matkan naapurin pihalle, josta pääsi sitten lähtemään etuperin. Kerran peruutin iltamyöhään pilkkopimeässä naapurin pihalta omalle pihalle, jotta pääsisin aamulla lähtemään kotoa etuperin. Sen jälkeen totesin, että venkslailen autoa jatkossa ympäri mieluummin päivänvalossa. Onhan meillä vielä nurmialuetta etupihalla, niin ei tarvitse kukkapenkeissä ajella. Kuvan monttu oli täytetty tämän päivän aikana, joten nyt pääsee taas entiseen malliin peruuttamaan kadun päähän ja kääntämään auton siinä ympäri. Seuraavat pari päivää työpoppoo asentaa kuulemma katuvalaistusta aikaisemmin valmistuneelle kadunpätkälle. Kivikkorinteen juurella ollut valotolppa lähti jo viikkokausia sitten nätisti irti. Näin ikkunasta, kun kaivuri nappasi tolpasta kiinni ja nosti sen ylös kuin rikkaruohon konsanaan. Ei olisi varmaan tarvinnut edes siirtää kasveja tai kiviä turvaan, sillä paikalle jäi vain tolpan juuren kokoinen kuoppa, jonka kaivurikuski oli täyttänyt siististi murskeella.
Rinne turvassa.
Uusi katulamppu tulee toiselle puolelle kadun päätä, jotta se ei olisi ihan naapurin ikkunan edessä. Niinpä saan jatkossa kuvata kivikkorinnettä ja etupihan kukkapenkkejä ilman maisemia rumentavaa valotolppaa. Samalla tosin joudumme luultavasti harkitsemaan jonkinlaista pihavalaistusta kun katuvalo ei enää valaisekaan koko etupihaamme. Kivikkorinne on joka tapauksessa turvassa ja kysäisinpä muuten joltain paikalla pyörähtäneen pomon tapaiselta, olisiko tähän kadun päähän mahdollista saada viheralueiden viimeistelyvaiheessa mullan sijaan jotain hiekkaisempaa kasvualustaa ketokasveja varten. Sanoivat, että kyllä se vaan passaa. Katsotaan, muistavatko enää sitten kun siihen työvaiheeseen saakka pääsevät ja tuleeko sinne kuorma salaojahiekkaa vai mursketta. Aion joka tapauksessa laittaa talvella hankikylvöön loputkin varastoissa pyörivät ketokasvien siemenet, niin on sitten taimia, millä täyttää joutoalue. Viimetalviset kissankellot, ketoruusuruohot ja ketoneilikat ovatkin kasvaneet hienosti kesän aikana, joten ensi kesäksi kadun päähän saa jo pikkuisen kukintaakin.
Kausivalot ja havut keittiön ikkunoiden alla.
Laitoin viikonloppuna taas pelargonilaatikoiden tilalle pihdan oksia ja valosarjat etupihan pimeyttä karkottamaan. Pari naapuriakin oli laittanut valosarjoja pihoilleen jo pari-kolme viikkoa sitten. Kummasti tuo pilkkopimeä katu vuoden pimeimpään vuodenaikaan houkuttelee kausivalojen virittelyyn. Ehkä saan ensi viikonloppuna inspiraation laittaa hieman valoja takapihallekin.