Jokasyksyinen puuhani on kesäkukkien tärkeysjärjestykseen laittaminen. Pienten talvetustilojen vuoksi ei ole aina ihan helppoa päättää, mitkä pääsevät talveksi ulkoeteiseen tai kellariin ja mitkä joutavat kompostiin. Tänä vuonna päätös tulee olemaan vieläkin haastavampi, sillä kellariin on tulossa paljon sekä oman palstan että appivanhempien kasvimaan satoa eikä ulkoeteinenkään ole laajentunut sitten viime talven.
 |
| Tänä vuonna pelargonien värimaailma oli pinkkivoittoinen. |
Pelargonit pitää tietenkin talvettaa. Uusin niitä paljon keväällä, kun viime syksynä sattui pieni moka ja pakkanen pääsi puraisemaan ressukoita. Suurin osa pelakuista ei sitten enää jaksanut herätä henkiin. Nyt pitää olla huolellisempi kun on uusia lajikkeita ja suoranaisia hienohelmojakin joukossa. En muista, olenko edes esitellyt niitä vielä kertaakaan, vaikka ovathan ne toki kasvaneet hienosti ja kukkineet mukavasti huonosta hoidosta huolimatta. Valkoiset ovat vanhoja perusjanttereita ja 'Appleblossomiakin' minulla on ollut monta vuotta. Nyt joukossa on valkokirjavalehtistä nimetöntä pelakuuta ja useampi ruusunnuppupelargoni 'Prinsesse Filippa'. Lisäksi on yksi kirjavakukkainen kesällä saatu pelargoni, jonka kuva on heti postauksen alussa.
 |
| Pelargonirivi toisesta suunnasta. Pikkukuvassa ylhäällä vasemmalla 'Prinsesse Filippa' ja oikealla 'Appleblossom'. |
Useamman vuoden ruukussa kasvaneelle mustaluumulle on nyt tullut aika sanoa hyvästit. Se vie paljon tilaa eikä enää kasvanut kunnolla. Lisäksi se alkoi työntää juuresta villiversoja, mikä vahvistaa sen, että latvuksessa on jotain vikaa. Äitini sai vuosi sitten juurrutettua sen oksista kaksi pistokasta, jotka ovat kasvaneet hienosti. Pienemmästä taitaa tulla pensas mutta isommasta kokeilen kasvattaa rungollista ruukkupuuta. Pitää vain muistaa laittaa sille tukikeppi ja sitoa hentoinen verso pystyyn. Vanhan mustaluumun istutan maahan. Jos selviää, niin hyvä mutta en jää murehtimaan, jos sen talvi vie.
 |
| Mustaluumun taimet etualalla ja pinkkejä syyssyriköitä takana. |
Sain pinkit syyssyrikät elokuussa vaihtokauppana pikkutöyhtöangervon taimista. Syrikät olivat talvehtineet viime talvena ulkona maahan kaivettuina mutta lähteneet niin myöhään kasvuun, että aloittivat kukkimisensa vasta elokuun alussa. Pieniksikin jäivät, kuten kuvasta näkyy. Minä otan varman päälle ja vien syrikät kellariin talveksi, niin kuin tein edelliselle violettikukkaiselle komistukselleni monen vuoden ajan. Ensi vuonna nuokin kaksi ovat jo hyvän kokoisia pensaita.
 |
| Kirjavalehtinen muratti täytyy tietysti talvettaa. |
Muratti on ollut minulla jo monta vuotta roikkumassa työhuoneen kulman varjoisalla seinustalla. Taidanpa kaivaa myös hyönteishotellin katolta lankaköynnöksen ties kuinka monetta kertaa kellariin talveksi. Se on aina keväisin aivan kuolleen näköinen käppyrä mutta ihmeesti se vain siitä virkoaa veden, valon ja lämmön myötä. Hopeaputouskin tekisi mieli ottaa talteen mutta se on ihan talvetusjonon hännillä. Sen amppeliruukun suojamuovissa on reikiä, joten kasvi pitäisi kipata pois ruukustaan uuden muovin laittamisen ajaksi tai istuttaa toiseen ruukkuun. Ihan hirveä vaiva. Toisaalta vaivaa ja rahanmenoa on siinäkin, että hankkii keväällä uudet kasvit. Talvetusjonon häntäpäässä on myös jättiverbena, jonka kukinta ei tänä vuonna hurmannut runsaudellaan. Toisaalta pienehkö oli taimikin, sillä se oli viime kesänä itsekseen kylväytynyt eikä silloin ehtinyt kunnolla kukkiakaan. Talvehtiminen onnistui hädin tuskin ja keväällä liian isoa sylillistä taimia eteiseen tuodessani vielä tipautin jättiverbenan nurinniskoin rappusille. Ehkä sille pitää antaa mahdollisuus, kun on niin monesta takapakista jo selvinnyt.
 |
| Tässä suunnilleen kaikki jättiverbenan tämän kesän kukat. |
Aivan uusi tuttavuus minulle on mesiherttalehti, jonka sain anopiltani loppukesästä. Otin siitä jo muutaman pistokkaan mutta ne eivät juurtuneet. Ei tainnut olla otollinen hetki pistokkaiden ottamiselle tai sitten hoitajassa oli vikaa. Kokeilen uudestaan keväällä, jos saan emokasvin hengissä sinne saakka. Mesiherttalehdelle suositellaan valoisaa ja viileää talvetuspaikkaa, joten sullon kasvin ulkoeteiseen ja toivon parasta.
 |
| Kirjavat lehdet ovat upeita punaista seinää vasten. |
Ja sitten on vielä mukulat, eli gladiolukset ja kalla. Gladioluksia olen talvettanut useamman kerran kellarissa ja kun tänä vuonna niissä sattui olemaan itselleni erittäin mieluisia värejä, nostin niistä isoimmat mukulat ulkovarastoon pahvilaatikkoon. Ne saavat vetää rauhassa varsistaan kaiken energian mukuloihinsa ja kun varret ovat aivan rutikuivat, leikkelen ne pois. Siinä onkin hetkeksi mukavaa puuhaa loppuvuoden pimeisiin päiviin. Huvinsa jokaisella mutta minusta on kiva käydä talvella kellarissa puuhastelemassa edes pieni hetkinen kasvien parissa.
 |
| Näteimmät gladiolukset elokuussa kimpuksi kerättynä. |
Litukan kalla, joka vitkutteli kasvuunlähtönsä kanssa melkein elokuulle saakka, on kukkinut yllättävän runsaasti siitä lähtien. Sen piti olla hempeän vaaleanpunainen mutta kerrankin kävi niin päin, että väärä väri oli paketin kuvaa mieluisampi. Punaista talon seinää vasten se ei näytä hyvältä mutta kuka käskee sitä seinän viereen istuttamaankaan. Kyllä kukkapenkistä varmasti löytyy joku kohta, missä ei ole rakennuksia heti vieressä. Nostin kallan ruukkuun ja toin ulkoeteiseen, jossa sitä pystyy ihastelemaan myös niinä päivinä, kun ei ehdi tai sateen takia viitsi mennä ulos. Ei pääse myöskään pakkanen tai kotilot sitä vikuuttamaan. Kukkikoot eteisessä niin kaun kun haluaa. Kukinnan loputtua kalla on helppo siirtää kellariin viettämään lopputalvea ja toivoa, että ensi keväänä kasvu alkaa ripeämmin.
 |
| Kalla pääsi paremman purkin puutteessa punottuun koriin. |
Kärhöjä ei ole ainakaan toistaiseksi tulossa kellariin yhtään. Kesällä hankitut kaksi kärhöä istutin maahan eikä vastaan ole sen jälkeen tullut yhtään mieluista lajiketta. En ole kyllä ehtinyt paljoa puutarhamyymälöissä pyöriäkään. Päivän kärhöksi olisi vaikka miten monta ihanuutta valittavana mutta laitetaan nyt ajankohtaisin näky, vaikka 'Etoile Violette' saikin äskettäin päivän kärhön arvonimen. Nyt se on kuitenkin parhaassa loistossaan.
 |
| Kaksi kesää unten mailla ja kolmantena tällainen kukkaloisto. |
Ihmettelittekö äskeisen kuvan hieman erikoista kuvakulmaa? Kyykyssä oli hieman haastavaa kuvata mutta eipä tullut naapureita kuvan taustalle, kun kamera on kohti taivasta. Sunnuntain tuulenpuuskat tempaisivat kovin yläpainotteisen kärhötuen nurin, vaikka tornin jalat oli kaivettu maan sisään. Onneksi tiukukärhö 'Arabellan' matalampi tuki otti Etoilen ja Pernillen vastaan, niin ei mennyt koko komeus maata vasten. Puistoatsalea 'Illusiakin' säästyi osumalta. Luultavasti kärhöjen versoja ei mennyt ainakaan pahasti poikki, vaikka aika tiukalla näyttivät olevan, kun kävin tarkistamassa tilanteen.
 |
| Todellisuus. |
Ruskavärejä alkaa jo näkyä. Teiden varsilla pihlajat ovat punaisia ja koivut enemmän tai vähemmän keltakirjavia. Puutarhassa vasta ensimmäiset pensasmustikat ovat punertuneet ja atsaleoistakin vain etupihan 'Illusiat'. Toivottavasti ei tulisi kovin rajuja tuulenpuuskia, jotta ruska-aikaa kestäisi mahdollisimman kauan.
Nuo syrikkäsi näyttävät samalta kuin minulla ja ovat ilmeisesti jotakin matalampaa lajiketta. Perinteiset syrikät ovat kasvattaneet pitkiä oksia mutta nämä eivät ole kovin korkeiksi kasvaneet. Tuo talvettamisongelma kuulostaa niin tutulta. Mietinnässä myös mitä viedä sisälle ja mitä ei. Kaikki mahdolliset ehkä ulkona selviävät olen riskillä istuttanut maahan jotta olisi vähän vähemmän talvetettavaa.
VastaaPoistaToivotaan aurinkoisia syyspäiviä !
- Eeva-
Jaa-a, en osaa sanoa, ovatko nuo syrikät matalia vai korkeita. Minullakin se ensimmäinen oli pari vuotta aika pieni ja lyhytversoinen mutta alkoi sen jälkeen kasvaa reippaammin. Ei siitä koskaan tullut sellainen melkein parimetrinen puska niin kuin joillain olen kuvissa nähnyt kun aina leikkasin sen ennen kevättä tai jo kellariin viedessä matalaksi. Kyllä se kuitenkin vyötärönkorkuiseksi aina kasvoi ja se riittäisi näille uusillekin aivan hyvin.
PoistaJos tietäisi etukäteen, millainen loppusyksy, talvi ja kevät olisi tulossa, uskaltaisi varmasti istuttaa joitakin kellarissa talvetettavia kasveja ulos. Muratin olen saanut pari kertaa talvehtimaan ulkona mutta en uskalla nyt kokeilla kun on vain tuo yksi. Viime syksynä kukkapenkkiin istutettu tavallinen vihreä muratti ei selvinnyt kevääseen.
Aurinkoiset syyspäivät olisivat ihania. Niiitä saisi olla paljon.
On sinulla melkoinen liuta talvetukseen menossa. Ihan hyvä, ettei mustaluumu nyt vie siellä tilaa. Onkin kiinnostavaa nähdä, menestyykö se talven yli ulkona vai ei. Saapa nähdä, millainen talvi tulee!
VastaaPoistaHuh mikä kärhötukikatastrofi, onneksi ei käynyt huonommin.
Niin siinä taas kävi näin. Nyt ei sentään ole viittätoista kärhöä eikä 50 alppiruusun tainta näiden muiden lisäksi! Eikä muuten ole edes kovin suuria ruukkuja tai muuten kookkaita kasveja. Luultavasti mustaluumu heittää henkensä talvella tai ainakaan vartettu latvaosa ei selviä. Jotain villiversoa nyt saattaa juuresta lähteä kasvuun, jos jotain. Tuleepahan testattua ja ainakin minulle on helpompi viskata kompostiin täysin kuollut kasvi kuin elävä. Maahan istuttaminen on vähän niin kuin antaisi sille vielä mahdollisuuden.
PoistaTäällä oli muutaman tunnin ajan aikamoiset tuulenpuuskat ja juuri tuohon kohtaan pääsee puhaltamaan kaikki tuulet ihan suoraan. Tuollainen lehti- ja kukkamassa oli helppo kohde. Pitäisi varmaan laittaa muutama kivenmurikka kärhötuen jalkojen päälle painoksi tai kaivaa jalat ensi keväänä syvemmälle.
Oijoi osuipa huonoon hetkeen tuo mainintasi mesiherttalehden pistokkaiden juurtumattomuudesta. Tänään laitoin kolme oksaa veteen. Vaan jos eivät juurru niin eivät maksaneet kuin yrittämisen vaivan. Emokasvi ei ollut minun. Kallastasi tuli upea. Ostin valmiita ruukkutaimia kauniisti kukkivana. Lopputuloksena komea viherkasvi. Nyt mietinnässä kannattaako talvettaa. Monta pelakuuta ja kolme isoa verililjapuuta vaativat tilaa, jota ei liiemmälti varastossa ole. - terkuin pienen pihan Tuija
VastaaPoistaJospa ne mesiherttalehdet sinulla juurtuisivat. Minä laitoin pistokkaat suoraan multaan mutta ajattelin, että ne pärjäisivät mehikasvin tapaisina jo aika pian ilman muovihuppua. Ja kyllähän ne ihan virkeiltä näyttivätkin mutta mullan alta oli varrentyngät näivettyneet kokonaan. Aina kannattaa yrittää pistokaslisäystä. Sinuna talvettaisin ne kallan mukulat, eiväthän ne paljoa tilaa vie, jos ei talveta niitä ruukuissaan. Ne ovat varmasti keränneet koko loppukesän voimia ja kukkivat runsaasti ensi kesänä. Puutarhan lumo -blogissa on ollut upeat kallaruukut ja hyvät kasvatusohjeet ja ajattelin itse ensi kesänä toimia niiden mukaan.
PoistaNiinpä, pian alkaa talvetus olla ajankohtainen! Pelakuut tulee meillä sisälle, mutta määrä salakavalasti on lisääntynyt. Sinun pelakuusi ovat todella kauniita, tykkään noista kerratuista. Syrikkä on ihana myös ja kellari on varmaan sille turvallisin paikka viettää pakkasten aika. Voi mahdoton, millainen kärhöjen kaatotuuli siellä teillä on ollut, onneksi ei tullut vahinkoa! Minullakin on pari ruukkua jättiverbenaa ja kellariin ne koitan sovittaa kaiken muun lisäksi.
VastaaPoistaPelakuita on niin paljon erilaisia, että helposti määrä kasvaa, jos sortuu vähänkään vastaantulevien uusien ihanuuksien edessä. Ruusunnuppupelargonit ovat ihania, vaikka eivät oikein kestäkään sadetta. Onneksi ne saavat tuossa ikkunan alla edes pikkuisen suojaa räystäästä.
PoistaKellarissa syrikät ainakin talvehtivat varmemmin kuin ulkona.
Tuulet eivät tuntuneet poikkeuksellisen rajuilta mutta olihan niissä voimaa ja varsinkin tuossa kohdassa, missä kärhöt ottavat kadun suunnasta puhaltavat tuulet ihan ensimmäisinä vastaan. Onneksi ei mennyt versoja poikki. Pitäisi vielä käydä nostamassa torni pystyyn vaurioittamatta kärhöjä sen enempää.
Minäkin katselen meillä kauhulla ruukkuarmeijaa, joka haluaisi talvetukseen🫣Varmasti täytyy täälläkin harrastaa priorisointia, vaikkei millään haluaisi. Onneksi puutarhaystävä lupasi oman kellarinsa myös käyttöön. Katsotaan jaksanko lähteä ruukkujani sinne raahaamaan.
VastaaPoistaOnpa sinulla ollut hempeän värisiä gladioluksia!
Nuo tuulen tekemät tuhot ovat ikäviä. Onneksi taisit nyt päästä säikähdyksellä! Minulla on muuten vähän sama ongelma kuvaamisen kanssa kuin sinulla. Naapureita on niin joka puolella, että kuvissa heidän talojaan on vaikea rajata pois, jos haluaa kuvata kunnolla jotain korkeampaa kasvia🤔
Nautitaan nyt syksyn leiskuvista väreistä. Täällä meillä vaahterat pistävät jo parastaan!
Sinullapa on luksusta, jos on mahdollisuus jemmata kasveja myös kaverin kellariin! Joskus vain täytyy kovettaa mielensä ja jättää jotain talvettamatta. Muuten olisi joka nurkka täynnä kasveja.
PoistaOli siellä muutama keltainen, tummanvioletti ja yksi paloauton punainenkin gladiolus. Ne jätin keräämättä.
Pääsin säikähdyksellä mutta olipa vain hieman haasteellista kammeta kärhötukea takaisin pystyyn, kun eihän ne mutkalle taivutetut jalat uppoa multaan. Piti ihan hakea lapio, jotta sai kaivettua jalat takaisin maan alle. Ensi keväänä täytyy muistaa kaivaa jalat tukevammin maahan ennen kuin kärhöt alkavat kasvaa.
Naapureista on monenlaista vaivaa :D Paikoitellen on jo komeita ruskavärejä täälläkin.
Paljon on sinulla talvetukseen meneviä, ja paikkoja joista valita:) Meillä daaliat ja sinisarjat kannetaan autotalliiin, pelargoniat ja amaryllikset sisälle. Ja sisälle toin jo sitruunan, oliivin ja ihmeköynnöksen kasvilampun alle asustelemaan. Ja chili on siinä nyt myös, kun ei ole vielä punertunut yhtään, toivotaan parasta.
VastaaPoistaHyvin on talvetuspaikkoja sinullakin valittavissa. Minulla on chili ulkoeteisessä. Huomenna saa jo varmaan kerätä siitä viimeiset hedelmät talteen ja sitten saa koko puskan viskata kompostiin. Ihan varmasti se sinunkin chilisi kypsyttää pian satonsa sisätiloissa.
PoistaJoo, näin syksyllä samallaane rumpa ku kevääsin, suunta vaa päinvastaane. Mulla onneksi monta talavetuspaikkaa, vintti ja navettakeittiö o suasituummat. Joka kevät päättää vähentää talavetettavien määrää, mutta kuinkas siinä useen käykää...... määrä senku lisääntyy.
VastaaPoistaPenkkikallasta tuli hiano. Omani nostin paripäivää sitte, karistin mullat ja nostin purkkikallan juurelle kuivamahan ja orottamahan kellarihinviäntiä. Auts! Tuulet o surkeeta, aina jotaki katastrooffia aiheuttamas. Onneksi ei suurempaa vahinkua ny aiheuttanu.
Ruskaa o nähtävis jo tääläki.
Niin on, tosin syksyllä tämä kuskaaminen menee pikkuisen rennommalla otteella, kun ei tarvitse suojata kasveja auringolta ja kylmääkin kestävät ihan toisella lailla kuin keväällä sisältä ulos tuodut kasvit. Minulla oli kellari viime talvena todella tyhjä ja nyt on selvästi taas sen tilan käyttöaste kasvamassa.
PoistaKalla ei vielä kasvanut kovin tuuheaksi mutta yllättävän hyvin se hitaaseen alkuunsa nähden kukkii. Pitää minun vielä kerrata sen talvettamisohjeet, niin saisin sen säilytettyä ensi kesään.
En muista, että olisi ennen kärhötukia kaatunut tuulessa. Nyt olikin todella paljon massaa tuen yläosissa, kun sekä Pernille että Etoile kasvoivat korkeiksi ja tuuheiksi. Voi olla, että kärhötukikin oli jäänyt vähän turhan pintaan, kun mylläsin keväällä myös kärhöjen ympäriltä liikoja ukkolaukkoja pois.