Siedän mielestäni melko paljon keskeneräisyyttä mutta nyt alkoi sen verran tympiä etupihan keskeisen alueen aukkopaikat ja vuosien takaisten virhearviointien rehotus, että teki mieli tarttua lapionvarteen.
 |
| Rikkaruohoa, rehotusta ja liian kookas kasvi penkin etualalla. |
Aukkopaikka aidan edessä oli hyvä niin kauan kun ritarinkannukset vielä kasvoivat siinä. Niiden hävittyä lopullisesti muutama vuosi sitten olen pyöritellyt ties minkälaisia suunnitelmia kyseiseen kohtaan. Mielessä on ollut uusia ritarinkannuksia, kärhöseinäkkeen rakentamista, paeonia rockii ja vaikka sun mitä mutta suunnitelman asteelle ne ovat jääneet. Ritarinkannuksille paikka oli liian kuiva, aurinkoinen ja tuulinen. Parimetrinen kärhöseinäke taas näyttäisi kummalliselta, vaikka peittäisikin mukavasti näkymää naapuriin. Tosin meidänkin naapurikyttäys hankaloituisi samalla, joten se oli hylättävä suunnitelmalistalta. Paeonia rockii on edelleen puolittain suunnitelmissani mutta aika näyttää, raskinko joskus hankkia sellaisen.
 |
| Kaatosade yllätti, kun olin juuri saanut istutettua ranskantulikukan aidan eteen. |
Ranskantulikukkia tuli aikoinaan istuteltua vähän kummallisiin paikkoihin, sillä kuvittelin sen ensinnäkin jäävän pienemmäksi ja toisekseen olevan vain kaksivuotinen tai muuten lyhytikäinen. Viidettä kesää ne täällä jo kukkivat ja kasvavat vuosi vuodelta sekä korkeammiksi että leveämmiksi. Viime kesänä laitoin muutaman uusiin koteihin ja nyt tuli aika ottaa seuraavat käsittelyyn. Pionit ja keltaheisiangervo 'Dart's Gold' luultavasti kiittävät saadessaan lisää tilaa. Siirsin ranskantulikukan penkin etualalta ritarinkannusten jättämään aukkopaikkaan ja löysin samalla sen alta valkoisen punatähkän. Tulikukka muhkeine juurineen pärjää erinomaisesti kuivuudessakin ja se tuo kukkiessaan korkeutta aidan viereen. Tuulta ja kaatosadetta se ei välttämättä kestä sen paremmin kuin ritarinkannuskaan mutta aitaan on helppo käydä sitomassa ongelman ratkaiseva tukinaru.
 |
| Ranskantulikukan juuri oli paksumpi kuin ranteeni. |
Istutin sadekuuron jälkeen ranskantulikukan eteen matalaa siperiankurjenmiekkaa, joita oli jo muutama siellä ennestään. Kurjenmiekkojen eteen pääsi törmäkatkero, joka ei oikein sopinut entiselle paikalleen. Aidalla kasvavan loistokärhö 'Elsa Späthin' ja tiukukärhö 'Arabellan' välissä on ollut vain sipulikukkia ja lemmikkiä. Päätin siirtää sinne varjokujan portin viereltä tähkähietaliljan, joka oli hukkumaisillaan köynnöskuusaman sekaan.
 |
| Ainakin siellä kasvaa nyt jotain. Ranskantulikukka otti vähän nokkiinsa siirrosta. |
 |
| Seuraava ongelmakohta. |
Keskemmällä penkkiä oli toinen ongelmaksi äitynyt ranskantulikukka. Se retkahti edellisissä rankkasateissa ja tuulissa joka suuntaan ja peitti nyt puolet kaikista vieruskavereistaan alleen. Sen poisto sai aikaan oman ketjureaktionsa, sillä alta paljastui melkoinen lemmikki- ja oreganosotku. Viittakurjenmiekatkin piti jakaa, sillä juurakkopötkylät olivat ihan toisissaan kiinni isoina laattoina.
 |
| Kottikärrystä loppui tila jo alkuunsa ja kukapa sitä nyt kesken hommien lähtisi tyhjentämään... |
 |
| Näyttääpäs tyhjälle. |
Aidan eteen pensaiden väliin jäi sopivasti paikka viimekesäiselle punahatun siementaimelle. Täyttäköön tilaa siihen saakka että pensaat yltävät toisiinsa kiinni. Istuttelin punahatun eteen kurjenmiekkoja ja totesin, että vielä jäi tilaa jollekin. Autotallin seinustalla odottelikin sopivasti poistolaarista löytynyt tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon', josta tulisi aika sähäkkä pari keltaheisiangervolle. Keväällä hankittu loistokärhö 'Comtesse de Bouchaud' taas sopisi hienosti viereiseen purppuraheisiangervo 'Diaboloon', joten eikun kuoppaa kaivamaan. Siinä olikin kerrassaan pehmoinen, kivetön maa kaivettavaksi. Alkuperäinen suunnitelmani oli pitää Comtesse ruukussaan ensi kevääseen saakka mutta nyt se oli helpoin istuttaa. Onneksi se oli juurtunut aika hyvin viiden litran ruukkuunsa, niin ei hirvittänyt istuttaa sitä maahan.
 |
| Istutukset tehty. |
Ajattelin laittaa kärhöille vain matalahkot tuet, joiden avulla ne pääsevät kiipeämään ylempänä kurottelevien heisiangervojen oksille. 'Madame Julia Correvon' ei ollut kukassa ostohetkellä mutta siinä oli yksi melkein kuihtunut kukka, joka näytti minusta oikean väriseltä. Se saattaa olla myös tummanvioletti, joka ei myöskään olisi huono pari keltaheisiangervolle. 'Diabolon' kanssa tummanvioletti ei ehkä toimi yhtä hyvin mutta siksipä istutin Comtessen lähemmäs 'Diaboloa' ja Julian pionin viereen. Kärhöjen eteen istutin reunusasteri 'Sinipilveä' ja heisiangervojen aluskasviksi muutaman peittokurjenpolvi 'Biokovon'. Niitä pitää hakea vielä lisää pation luota kunhan ehdin. Ensi keväänä aion leikata 'Diaboloa' vähän pienemmäksi, jotta keltaheisiangervo saa myös tilaisuuden kasvaa sopusuhtaiseksi. Se otti tänä kesänä melkoisen kasvuspurtin, joka varmasti jatkuu ensi vuonna.
 |
| 'Comtesse de Bouchaud' ei ole hassumpi pari keltaheisiangervollekaan. |
 |
| Vielä viimeinen projekti. |
Lopuksi jatkoin viime syksynä aloittamaani suunnitelmaa poistaa penkistä nurmen pinnan alapuolelle uponneet reunuskivet ja pitää reuna jatkossa kantattuna. Homma edistyi vähän väliä yllättäneiden sadekuurojen takia suunnilleen puoli metriä kerrallaan mutta tuli viimein valmiiksi. Eihän tässä koko mylläyksessä mennytkään kuin neljä päivää. Bonuksena sain kaksi kottikärryllistä kiviä muualla puutarhassa käytettäväksi.
 |
| Karo esittelee valmista penkkiä. |
 |
| Maksaruohot 'Strawberries and Cream' kukkivat koiran korkuisina. |
 |
| Niin tuli siisti kaarroskin ihan käsivaralla. |
Purppuraheisiangervon oikealta puolelta lähtee vielä ranskantulikukka pois ja ehkä jotain muutakin pitää penkin loppuosalle vielä tehdä. Vielä ei vain ole selkeää suunnitelmaa sinne, joten jääköön toistaiseksi koskematta. Lopuksi pitää tietysti laittaa päivän kärhökuva. Aurinkopenkin ehdoton tähti tällä hetkellä on tarhaviinikärhö PERNILLE ('Zo09113'), joka kukkii hulppeammin kuin koskaan.
 |
| Tässä koko komeus kadun puolelta. |
 |
| Ja lähikuva. |
Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!
Voin oikein tuntea huojennuksesi, kun työ on nyt tässä vaiheessa. Aamukahvia juodessa homma näytti sujuvan oikein rivakasti juttua lukiessani. On niin tuttua, että jotkut perennat kasvavat ihan eri mittoihin, kuin alkuun istuttaessa luulisi, joten muutoksia on aika ajoin tehtävä. Voisin kuvitella, että tekemäsi siirrot ovat oikein onnistuneita ja nyt perennoilla on aikaa juurtua ja aloittaa ensi keväänä reippaina uusi kasvu. Kantattu reuna on hyvä ratkaisu ja lopputulos näyttää jo nyt kivalta, vaikka ihan varmasti ensi kesänä vielä paljon paremmalta, kun kaikki kasvaa uudistunein voimin. Minusta on kiva tehdä perennojen jako loppukesällä, keväällä on aina niin paljon puuhaa ja kuten sanottu, uusi kasvu lähtee keväällä niin siistinä uuden kasvukauden iloksi.
VastaaPoistaTuntuu kyllä hyvältä nyt kun homma on vihdoin valmis. Säät laittoivat kapulaa rattaisiin ihan urakalla eikä työ edistynyt niin nopeasti kuin voisi kuvista päätellä. Välillä paistoi aurinko ja hetken päästä satoi kaatamalla vettä. Varsinkin perjantaina sää vaihteli laidasta laitaan suunnilleen vartin välein. Tulipahan pohdittua sadetta pitäessä kunnolla jokaista siirtoa ja työvaihetta. Kasvien jakaminen loppukesällä on minustakin jotenkin mielekkäämpää kuin keväällä. Nyt myös näkee paremmin, mitkä yksilöt ovat riittävän suuria jaettavaksi ja kuinka kookkaaksi mikäkin kasvaa. On helpompi arvioida sopivia taimivälejä ja kosteuttakin riittää juurtumisen tueksi.
PoistaVau, Pernille on kyllä upeassa kukkaloistossa!
VastaaPoistaNyt onkin loistava aika jakaa perennoja ja uudistaa kukkapenkkiä. Jotain kasvia kun siirtää, se usein eskaloituu siihen, että huomaa tekevänsä vähän enemmän kuin suunnitteli;)
Hyvännäköinen kanttausura, minulla se homma tekemättä vielä tälle kesälle, ehkä aloitan tänään:)
Pernille innostui totisesti kukkimaan tänä vuonna. Se paikkaa kivasti muutamaa laiskottelijaa.
PoistaMelkein kaikki aurinkopenkin muutokset olivat jollain lailla jo muhineet mielessä. Kärhöjä en kuitenkaan ollut suunnitellut heisiangervojen luokse. Idea iski siinä vaiheessa kun huomasin tilaa olevan riittävästi ja kun oli juuri muutama päivä aikaisemmin sattunut tulemaan 'Madame Julia Correvon' vastaan alelaarissa. Kanttauksesta tuli niin siisti että teki jo mieli kantata kaikki muutkin kukkapenkit uudelleen. En vain vielä ehtinyt mutta ehkäpä tässä joku päivä hoidan nekin kuntoon. Meillä on nurmikolla vähän turhan paljon rönsyillä ja juurilla leviäviä rikkaruohoja, niin ei meinaa kanttausurat pysyä kunnossa kovin pitkään.
I always enjoy photos of your garden so much!
VastaaPoistaI’ve just realized it’s really big, too!
That stone partition you created looks great!
Have a wonderful new week, my friend!
Thank you Katerina! It's lovely to hear that you like my garden photos. Our garden isn't very big; it just looks that way in photos.
PoistaHave a nice new week, too!
Kovin tutun näköistä mylläystä näin loppukesän puutarhassa😄Täälläkin on lapio heilunut ahkerasti!
VastaaPoistaOn kyllä kiva tunne, kun saa jonkun pitkään vaivanneen kohdan puutarhassa laitettua kuntoon. Ensi kesänä saat sitten nauttia kättesi jäljistä, eikä toivottavasti enää harmita. Sinulla on kauniit kukkapenkit!
Pernille on todella kaunis kärhö🥰Toivottavasti omanikin ensi kesänä nousee!
Loppukesä on hyvää aikaa mylläämiseen. Aukkopaikkoihin on sitten helppo tunkea kukkasipuleita myöhemmin syksyllä ja ehkä keväälläkin pääsee helpommalla kun syksyllä on myllännyt perusteellisesti juuririkkaruohot pois. Kiitos!
PoistaPidän Pernillellesi peukkuja ja kannustan etänä nousemaan oikein reippaasti ensi keväänä.
Johan on ollut melkoinen työmaa. Aika ajoin tuollaisia mylläyksiä tulee eteen. Hetken näyttää toivottomalta, mutta lopussa totisesti kiitos seisoo. Alue näyttää jo nyt hyvältä ja ensi kesänä varmasti vielä paremmalta kasvien päästessä vauhtiin.
VastaaPoistaOnpa ranskantulikukalla hurja juuri. Taidankin olla entistä tarkempi sen siementaimia kitkiessäni, etteivät pääse hulvattomasti leviämään. Sitä ne kyllä yrittävät. Pitääkin heti huomenna käydä leikkaamassa kuihtuneet kukinnot pois. Ettei olisi jo myöhäistä. Nyt en viitsi kaatosateessa lähteä ulos.
Muutenhan tuo meni aika mukavasti mutta sade yllätti turhan usein ja ranskantulikukkia sai kaivella ja nyhtää ihan hiki hatussa. Toivon, että jokainen katkennut jättijuuri ei lähtisi versomaan voikukan lailla. Suosittelen totisesti poistamaan ne jo pieninä ja vielä parempi on, jos muistaa leikata riittävän ajoissa kuihtuneet kukinnot pois. Meilläkin sataa nyt melkolailla kaatamalla. Päivällä oli kaunis ilma mutta se meni tietysti töissä.
PoistaNiin tuttua touhua. Yhtä ku siirrät, nii hetken päästä o hurjat kiärrätyskuviot menos. Tarttis kans tarttua lapiohon ja teherä muutamia siirtoja ja jakoja. Istutettavaaki olis. Ehkä päivän parin päästä o kuivempaa. Täälon kans satanu tänään. Oi, Pernille ihanainen! Son muuten hauska huamata, että joka kesä nousoo joku kärhö ylitte muiren.
VastaaPoistaNiinhän siinä usein käy. Minulla onneksi suurin osa ylimääräisistä kasveista kiersi kompostoriin ja muutama lähti uusiin koteihin. Täällä oli päivällä kaunis ilma mutta nyt illasta on alkanut sataa ja ilmeisesti huomisellekin on sadetta luvassa.
PoistaJokainen kärhö saa loistaa vuorollaan puutarhan tähtenä. Myös 'Rouge Cardinal' kukkii nyt oiekin komeasti. Saatanpa laittaa sen seuraavaan postaukseen.