Taulu kuivatuista kukista

Tämä juttu oli jäänyt lojumaan luonnoskansioon, joten nostetaanpa se nyt sieltä esille kun ei meillä mitään pääsiäisteemaan sopivaakaan ole esitellä. Toisaalta, kuka sen on määrännyt, että pääsiäiskoristeiden pitäisi olla keltaisia, vihreitä, tipuja tai pupuja? Miksei voisi olla vaikka kuivakukkia? Innostuin joskus ammoisina aikoina kuivattamaan kukkia hiekassa. Innostus taisi kestää kesän tai kaksi ja sinä aikana tuli kokeiltua aika monen eri kukan kuivattamista. Minulla oli pahvilaatikossa ihan tavallista pihalta otettua hiekkaa, josta olin siivilöinyt kivet ja isoimmat hiekanjyväset pois. Muistan myös tuulisena päivänä valuttaneeni hiekkaa ämpäristä toiseen niin, että tuuli puhalsi hienoimman hiekkapölyn pois. Hiekkapöly sai nimittäin kuivaneet kukat näyttämään sameilta. Hieman karkeampi hiekka oli helpompi puhdistaa kukista puhaltamalla tai vesivärisiveltimellä varovasti sivelemällä.

Mm. orvokkeja, hortensioita ja akileijoja.

Johonkin niitä kuivattuja kukkia piti myös käyttää ja keksinkin silloin väkertää niistä kartongille seppeleentapaisen asetelman. Liimasin kukkia erikeeperillä kartonkiin ja toisiinsa kiinni, ja isäni teki vanerista, paneelinpätkistä ja pleksimuovista asetelmalle kehyksen. Kyhäelmä roikkui aikansa vanhempieni seinällä suojassa suoralta auringonpaisteelta ja päätyi jossain vaiheessa haalistuttuaan pimeään komeroon. Yllättävän hyvin kasvit ovat säilyttäneet muotonsa ja osa värinsäkin. Ei tullut laitettua päivämäärää mihinkään ylös mutta luultavasti kranssilla on jo ikää parikymmentä vuotta. Talvella tuli sopiva hetki ja inspiraatio ruuvata kehys auki, siistiä irronneet osat ja vähän muutenkin tuunata asetelmaa.

Kehys irrotettu ja irtonaiset kukat kerätty pois.

Hortensioita, orvokkeja ja japaninakileijoja.

Orvokit olivat säilyttäneet värinsä parhaiten. Monessa ei näkynyt minkäänlaista haalistumisen merkkiä eivätkä valkoisetkaan olleet kellastuneet pahasti. Myös akileijat olivat yllättävän hyvän näköisiä, vaikka niissä oli jo jonkun verran kellastumista havaittavissa. Valkoiset pionit olivat muuttuneet selvästi keltaisemmiksi ja vaaleanpunaisista 'Sarah Bernhardeista' (ehkä) oli tullut vain aavistuksen punertavan kellertäviä. Tummemman pinkki pioni on ehkä ollut tummanpunainen 'Karl Rosenfield' tai sitten vahvemman pinkki 'Dr Alexander Fleming'. En enää muista, minkä värinen kokeilu päätyi asetelmaan. Sen väri oli säilynyt parhaimman näköisenä.

Ritarinkannuksen sinisestä väristä oli enää rippeet jäljellä.

Joitakin vuosia sitten saamani tummanpunaiset leikkoruusut kuivuivat omine aikoineen maljakossa säilyttäen muotonsa ja värinsä. Olin jo pidempään pohtinut, mihin niitä käyttäisi. Kranssissa ei niiden sävyjä ollut mutta minusta tummanpunainen toi mukavasti ryhtiä kellastuneisiin pioninkukkiin, joten ujutin ruusut pionien lomaan. Haalistuneet ritarinkannukset nypin pois tieltä, muut kukat saivat jäädä. Kranssiin olisi myös ollut tarjolla valkoisia ja violetteja sini-ikiviuhkoja sekä sähäkänpinkiksi värjättyjä jänönhäntiä, mutta niiden kylmemmät sävyt eivät minusta istuneet kranssin väreihin.

Tummat ruusut saivat kellastuneet pionit ryhdistäytymään ihmeen paljon.

Pikkuapulaiset ruuvasivat pohjan kehikkoon.

Ruuvausvaihe oli minusta yhtä jännittävä kuin silloin aikanaan asetelmaa tehdessä. Kartonki asetelmineen on nimittäin liimattu kiinni pohjavaneriin ja kehys tulee sen päälle. Ruuveja kiinnittäessä asetelma joutuu siis roikkumaan hetken aikaa ylösalaisin. Tuleepahan testattua liimausten pitävyys.

Ja sitten kun käännät koko homman oikein päin, niin huomaat lasin sisäpuolella paperisuikaleen...

Ymmärrän kyllä, että hiekassa kuivatuista kukista voi karista niin hiekkaa kuin kasviosiakin asetelman ollessa väärin päin mutta mistä ihmeestä paperisuikale sinne eksyi!?! Pleksi oli kyllä todella sähköinen ja jouduin nyppimään useamman koirankarvankin pois siitä. Ehkä jossain pöydän päällä oli ollut yhtä sähköinen paperisuikale. Joka tapauksessa koko homma piti avata uudelleen ja puhallella ylimääräiset roskat pois. Toisella yrittämällä kranssista oli tipahtanut pari pienempää terälehden palasta, jotka jäivät sähköisinä killumaan pleksin sisäpinnalle. Niiden takia en kuitenkaan lähtenyt enää avaamaan kehystä, ettei seuraavaksi olisi tipahtanut kokonainen pioninkukka liimauksistaan.

Valmis asetelma seinällä.

Kukkataulu jää nyt meidän eteistä koristamaan. Sinne ei paista aurinko kunnolla edes kesällä, joten kukat saattavat säilyttää värinsä melko samanlaisina vielä vuosikaudet. Sitten, jos joskus iskee uusi inspiraatio kuivattaa kukkia hiekassa, niin voi taas laittaa haalistuneiden kukkasten tilalle uudet. Hyvää pääsiäisen aikaa!