Ensimmäinen kukkasipuliurakka

Törmäkatkero

Puutarhapuuhia riittäisi joka puolella pihaa mutta aikapula vaivaa pahasti harrastusta. Aloituskuvan törmäkatkerokin jo melkein hukkuu kaikkien muiden kasvien sekaan vaikka ansaitsisi ensimmäisen runsaan kukintansa ansiosta ihan aitiopaikan. Nyt olen kuitenkin päättänyt laittaa edes pihaantuloa ojennukseen, vaikka sitten minimaallisen pieni pala kerrallaan. Viime viikonloppuna otin työn alle aurinkopenkin kevätkukkaniityn, jossa heinän on ollut helppo ujuttaa salakavalasti juuriaan istutettujen kasvien sekaan. Olen lykännyt alueen kitkemistä aivan liian pitkään.

Kevätkukkaniitty on alkanut villiintyä.

Kaukasianmaksaruohojen tiheästä verso- ja juurimaton seassa luikertelevia heiniä on muutenkin haastavaa kitkeä ja lisähaastetta puuhaan tuo sinikatanoiden kohta. Siinä kun kasvaa keväällä ja alkukesällä katanoiden lisäksi myös kevättähtien, huhtikurjenmiekkojen ja espanjansinililjojen lehtiä, joiden seassa heinien ei tarvitse edes piileskellä. Sen kun kasvaa harottavat ihan pokkana muiden samannäköisten lehtien keskellä. Nyt oli pakko tarttua toimeen, kun lähempi tarkastelu paljasti heinänkorsia tasaisesti ympäri aluetta.

Heinä luikertelee mukamas salaa maksaruohojen seassa. Lemmikitkin ovat villiintyneet.

Minulla ei ollut aikaa nostaa kaikkia kasveja ylös ja putsata aluetta perusteellisesti, joten aloitin nostelemaan maksaruohoja pois yhdestä reunasta ja vetelin niiden seasta kaikki heinänjuuret pois. Sen jälkeen kaivelin vielä mullan seasta, jos löytyisi lisää juuria ja istuttelin putsatut kasvit takaisin ennen kuin otin seuraavan pienen alueen työn alle. Näin etenin siihen saakka, että pääsin katanoiden kimppuun. Kaivoin kerralla kaikki mättäät ylös ja perkasin ne aivan paljaaksi. Samalla tuli jaettua niitä.

Sinikatanan sekaan heinä naamioitui jo paljon paremmin.

Katana-alueella saikin olla todella varovainen, sillä kukkasipuleita oli siellä melkein vieri vieressä. Ensimmäinen uhrikin tuli jo heti kun päätin aloittaa reunimmaisen katanan kaivamisen rautalapiolla. Painoin lapionterää mahdollisimman varovasti, jotta kuulisin tai edes tuntisin, jos sipuleita jää väliin. Ja kuuluihan sieltä melkein heti niin pahaenteistä rutinaa, että oli pakko vetäistä lapio saman tien pois ja jatkaa kaivamista käsin. Olin kaivellut jo pinnasta kaikki pikkusipulit pois tieltä käsin ja luulin, ettei sillä kohdalla olisi enää mitään muuta mutta eipä voinut taaskaan luottaa omaan muistiinsa.

Ja tietysti juuri hyasintti osui lapion terän alle.

En yhtään muistanut, että hyasintteja oli noin takana. Muistelin, että ne kaikki olisivat olleet penkin etualalla. En sentään halkaissut koko sipulia puoliksi mutta tuskinpa hyasintti tykkää sen enempää tuollaisesta melkein puoliväliin ulottuvasta kylkiviillostakaan. Nakkasin sipulin kuitenkin samaan ämpäriin muiden penkistä kaivettujen sipulien kanssa odottamaan istuttamista. Muutama pikkusipuli otti myös vähän osumaa mutta loput hyasinteista selvisivät vaurioitta. Osa hyasinteista ja kevättähdistä oli jo alkanut kasvattaa uusia juuria mutta suurin osa sipuleista oli vielä lepotilassa.

Tässä heinän juurten seassa on ilmeisesti pelkästään kevättähtiä.

Toisesta kohdasta löytyi hyvänkokoisia huhtikurjenmiekkoja, paljon minikokoisia sipuleita ja yksi mato.

Ja tässä heinän juuri oli tunkenut itsensä suoraan kevättähden sipulin keskelle.

Arvatkaa vaan, oliko hankala kiskoa heinän juurta pois sipulin sisältä? Yritin jopa raottaa varovasti sipulin kuorta, jotta saisin juuren pois, mutta sehän oli änkäytynyt ihan keskelle sipulia eikä lähtenyt sieltä sitten millään. En raskinut viskata sipulia kompostiin, vaan istutin sen ihan penkin laidalle vähän erilleen muista. Onpahan sitten vähän helpompi seurata, jos jäljelle jäänyt heinän juuri alkaa vielä kasvattaa versoa sipulin sisästä.

Kuvassa määrä näyttää vähäiseltä mutta melkein puoli ämpärillistä sain pikkusipuleita ja hyasintteja talteen.

Viimeinen urakka olikin istutella sipulit takaisin. Kevätkukkaniityllä oli sen verran tungosta, etten edes yrittänyt tunkea kaikkia sipuleita enää samalle alueelle. Laajensinkin kevätkukkaniittyä hiidenkiven toiselle puolelle kivikkorinteen yläosaan. Sieltä sulaa lumet aina aikaisin keväällä, joten mikäpä olisi sitä parempi paikka huhtikurjenmiekoille ja kevättähdille. Sipuleita jäi vielä pikkuisen tähteeksikin kun en vain ehtinyt istutella kaikkia. Niitä sitten eräänä iltana kävin töiden jälkeen hämärtyvässä illassa upottelemassa vähän sinne sun tänne. Keväällä on sitten toivottavasti iloisia kukkaylläreitä joka puolella. Putsattu kuva kevätkukkaniitystä jäi ottamatta, sillä pieni lämpäre etureunasta jäi vielä perkaamatta. Se onkin seuraavana työlistalla, jotta heinä ei ehdi vallata vasta putsattua aluetta takaisin.

'Multi Blue' ei ole kovin tuuhea mutta yltää kuitenkin seinäkkeen huipulle.

Päivän kärhönä on tänään loistokärhö 'Multi Blue'. Kerrankin se ei ole jäänyt tuuhean vieruskaverinsa ahdistelemaksi. Minä kun menin kaivamaan sen järkälemäisen suuren 'Hagley Hybridin' keväällä ylös ja istuttelin jakopalat muualle. Sen tilalle tuli Samaritan Jo, joka ei vielä tänä kesänä suuren suureksi kasvanut ja on jo lopettanut kukinnan tältä kesältä. 'Multi Blue' on kuitenkin päässyt vasta kunnolla vauhtiin. Siitä riittää varmasti iloa koko loppusyksyksi.

'Multi Blue' lähikuvassa.

Iloista viikonloppua!