Pauliina Kukka & Kaali -blogista kehitti alistuskonjunktioista kivan haasteen, jossa on tarkoituksena on jatkaa lauseita. Pauliina haastoi mukaan heidät, joiden kodissa on kukkatapetti. Meillä ei sellaista ole, tosin askartelutarvikkeiden seasta löytyi kyllä joitakin kukkakuvioisen tapetin palasia. Onneksi Kottikärryn kääntöpiirin Päivi haastoi mukaan he, jotka tykkäävät itsekasvatetuista tomaateista. Siihen oli helppo tarttua, sillä mikäpä voittaisi suoraan puskasta nyppäistyä, auringon ja kesän lämmön kypsentämää herkkutomaattia.
Pidän siitä, että kevät on ihan kohta. Vihreyden lisääntyminen, valo ja kevään äänet tuovat energiaa ja virkeyttä.
![]() |
Kerrannaiset valkovuokot. |
Et ehkä tiennyt, että en pidä tuulesta. Tuuli saa kylmän sään tuntumaan jäätävältä joka vuodenaikaan. Kesällä tuuli saattaa joissain harvinaisissa poikkeustilanteissa ollakin virkistävää, mutta muuten en yhtään pidä vaatteiden läpi puskevasta viimasta. Talvella kylmän saa pidettyä paksuilla vaatteilla loitolla, mutta ei ole keksitty sellaisia vaatteita, joissa tarkenisin tuulisella talvikelillä.
Olen valmis ahertamaan, jotta tavoitan haluamani. Olipa kyse puutarhasta, työstä tai opinnoista, niin minulla on tapana saavuttaa tavoitteeni (se on sitten ihan eri kysymys, mihin sen rimani missäkin tapauksessa laitan...).
Koska haluan puutarhaani paljon kärhöjä, tutkin aina huolellisesti puutarhamyymälöiden hyllyt.
![]() |
Mantsuriankärhö kukki runsaasti viime kesänä. |
Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen, nautin lämpimästä kesäsäästä.
Jos toiveeni toteutuu, kaikki kärhöt heräävät tänä keväänä hyvävointisina ja kasvavat komeampina kuin koskaan.
Vaikka en pidä kivien saumojen kitkemisestä, teen sitä silti. Kun on mennyt kivipolkuja ja kivikkoja tekemään, on ne pidettävä siisteinä, vaikka puuha olisi miten tympeää tahansa.
![]() |
Viimeiset pari metriä vielä kitkettävänä tästä polusta. |
Kunhan lumet sulavat, alkaa vimmattu piippojahti ja kuopsuttelu. Sitä mukaa kun kukkapenkkiä sulaa, sinne pitää päästä näpräämään ja vähintäänkin tutkimaan, mitä on talven jäljiltä hengissä.
Ellei minulla olisi puutarhaani, varmaan askartelisin, piirtäisin, lukisin tai tekisin käsitöitä enemmän.
![]() |
Loistokärhö 'Ville de Lyon'. |
Mukavasti toteutettu. Minä sain juuri maraton aakkoset tehtyä joten tyydyn nyt lukemaan vain muiden juttuja.
VastaaPoistaMinä taas jätän sen aakkosjutun kokonaan välistä. Katsoin sen liian työlääksi.
PoistaKuule sitä se kyllä oli työstin sitä useana päivänä.
PoistaSiinä on sitten ollut sinulle moneksi päiväksi ajankulua.
PoistaIhanat kuvat! Ja kiinnostavat jutut. En tiennyt, ettet pidä tuulesta. Et sitten ollenkaan viihtyisi täällä :-D
VastaaPoistaKiitos! Voi olla, että teillä olisi tosiaan liian tuulista minun makuuni :D
PoistaOlipa tosi kivaa kerrontaa ja minullekin oli uutta, että et pidä tuulesta, meidän mäellä tuulee melkein aina. Olipa hauska tuo orava-vertaus, tuttua minullekin ja kun se yhdistetään mun harakka-vertaukseen niin arvata voi, mikä on lopputulos!
VastaaPoistaPalelen niin herkästi, että vähäinenkin tuuli tuntuu luissa ja ytimissä. Se kai se suurin syy siihen on, ettei tuulinen sää ole niin mieleeni. En kyllä toisaalta pidä siitäkään, mitä tuuli saa aikaan kasveille silmiin lentävistä roskista puhumattakaan. Minun on vaikea keksiä mitään positiivista tuulesta.
PoistaOrava-harakka-yhdistelmässä voi olla välillä erityisen hyvä huumorintaju tarpeen.
Ihana, kun osallistuit! Jutustasi tuli kesäinen, lämmin olo. ♥ Ihana orava-vertaus. :)
VastaaPoistaKiitos! Haasteisiin on kiva osallistua tähän aikaan, kun ei vielä juurikaan ole muuta jutunjuurta.
PoistaIhana kuva kerrotuista valkovuokoista! Kaiken muun olisin melkein voinut arvata, mutta tuuli tuli yllätyksenä - toisaalta olet monesti maininnut olevasi vilukissa, joten siihen seikkaan ”paljastus” on hyvin ymmärrettävä. Tuuli saa todella sään tuntumaan viileämmältä.
VastaaPoistaKatselin kuvaa mantsuriankärhöstä ja rupesin miettimään tuon tuen korkeutta. Minun pitää rakentaa keväällä omille mantsuriankärhöille tuet.
No olenpas sitten onnistunut pitämään tuuli-inhoni lukijoilta hyvin piilossa. Tuulella on kylmyyden lisäksi myös inhottava taipumus kaataa kasveja ja karistaa niin kukkia kuin ruskalehtiäkin etuajassa. En keksi oikeastaan mitään hyviä puolia tuulisesta säästä.
PoistaMuistaakseni tuo mantsuriankärhön seinäke on noin 150cm korkea. Tuen kannattaa ehkä olla teillä korkeampi. Kasvukausi on kuitenkin teilläpäin sen verran pidempi, että kärhötkin voivat venyä pituutta enemmän. Meillä tuo riittää juuri ja juuri, tosin latvojen pieni alaspäin taipuminen ei tuossa kohdassa hirveästi haittaa.
Tämä(kin) on kiva haaste. Parasta näissä keväisissä haasteissa on päästä katselemaan toinen toistaan hienompia kuvia keväästä ja kesästä.
VastaaPoistaEhkä olet aiemmin maininnut, ettet pidä tuulesta. Tuulen negatiiviset puolet ovat tulleet esiin meille vasta metsän kaatumisen myötä. Nyt tuuli pääsee puhaltamaan suoraan pihallemme entistä useammin ja kovemmin. Sadekin piiskaa nykyisin vaakasuoraan taloa. Isot muoviruukut kesäkukkineen on sijoitettava sen verran suojaan, ettei tuuli osu niihin. Muuten ovat aina kumollaan, elleivät ole juuri kasteltuja.
Toivottavasti kaikki kärhösi nousevat kevään tullen kukkimaan runsaina.
Löytyihän sentään yksi, joka ei hämmästellyt tuota tuuliasiaa. Ruukut tosiaan menevät tuulenpuuskissa helposti nurin ja jos ruukku itsessään onkin riittävän painava pysyäkseen pystyssä, niin kasvit kärsivät. Joka kesä joutuu siistimään monta tuulen takia katkennutta kesäkukan tai tomaatin oksaa. Ja kyllä maassa kasvavat korkeammat perennatkin katkeilevat ja kaatuilevat, kun sopivasta suunnasta tuulee riittävän navakasti.
PoistaVielä pitää odotella kolmisen kuukautta ennen kuin näkee, miten kärhöt tänä keväänä heräilevät. Toivottavasti hyvin.
Tässä toinen joka ei pidä tuulesta. Jos jotain hyvää pitää hakea, tuuli pitää hyttyset loitolla. Ihan tuo kuva valkovuokoista. Kuin orava <3, joskus voiolla ihan hyväkin, että unohtaa osatamsa kasvit, se on kuin toinen ostoskerta kun löytää ne.
VastaaPoistaTuo onkin muuten ihan totta, että unohdettujen kasvien löytäminen on kuin olisi saanut jotain uutta. Joskus on vain ehtinyt harmistua sitä ennen siitä, että on luullut kasvin kuolleen, vaikka onkin vain muistanut istutuspaikan väärin.
PoistaOlipa mukavaa, nautinnollista luettavaa. Erityisesti hymyilytti nuo oravan kätköt, aivan ihanaa! Onhan sitten itsellekin yllätyksiä.. Tuo kivien välien kitkeminen on minustakin hankalaa näppityötä. Onneksi on keksitty lehtipuhallin, millä saa muuten puhdistettua kivien raot. Tuo uuden haasteen aihe on kyllä mielenkiintoinen ja hauskaa tässä haasteessa se, että edellinen haasteen tekijä voi keksiä aina uuden aiheen, hieno juttu👍.
VastaaPoistaKiva, että tykkäsit. Meillä ei ole lehtipuhallinta enkä aio sellaista hankkiakaan. Yleensä tuuli puhaltaa ylimääräiset roskat pois kivien väleistä mutta rikkaruohot pitää kitkeä itse.
Poista