Sivut

▼

perjantai 9. lokakuuta 2026

Lempi ja kumppanit

Taas saapui se aika vuodesta, kun valkosipulinkynnet sujahtavat mullan alle odottamaan kevättä. Omat valkosipulini ehtivät kuivua varastossa noston jälkeen vajaat pari kuukautta ja tarkan syynin jälkeen maahan päätyivät syyskuun lopussa vain isoimmat ja parhaimmat kynnet. Aleksandra eli luultavasti oikealta nimeltään Iso venäläinen on takuuvarma sadontuottaja. Samantyyppinen Marjatta on yhtä varma. Maahan päätyi myös muutama vuosi sitten puutarhaliikkeestä hankkimani 'Messidor', joka tuotti vasta tänä syksynä ensimmäistä kertaa ihan kohtuullisen hyvän sadon. Se on siis vihdoin kotiutunut nelosvyöhykkeen kasvuolosuhteisiin. Tämän syksyn hankintoja ovat 'Thermidrome', 'Primor' ja 'Germidour', joilta en vielä odota suuria ensi vuonna. Ulkomaalaisilla kun voi mennä hetki totutellessa kylmän pohjolan oloihin.

Kaupasta ostettu 'Primor' oli jo lähtenyt kasvuun, mikä ei välttämättä ole kovin hyvä juttu.
Mutta kuka onkaan Lempi? Viime syksynä löysin itusilmurivistä poikkeuksellisen valkokuorisia valkosipuleita, joiden kynsien kuorissa oli hentoa vaaleanpunaista. Noilla minun vanhoilla valkosipuleillani on aina ollut uloimmissa kuorissa nostohetkellä punertavia tai violetteja juovia mutta nämä uudet löydöt olivat täysin valkoisia. Päätin merkitä ne tarkasti ja seurata, kasvaako niistä tänä vuonna samanlaisia. Jo valkkareita nostaessa kävi ilmi, että kaikki olivat ulkokuoreltaan kauniisti luunvalkoisia ja kun perkasin raapeja istutusta varten, sisältä paljastui taas hurmaavasti punastuneita kynsiä. Valikoin tänä vuonna kaikkein kauneimman sävyiset kynnet maahan istutettavaksi ja annoin tälle uudelle valkosipulille nimeksi Lempi.

Pikkuiset Lempit ja vasemmassa alanurkassa verrokkina yhden emoehdokkaan normikokoinen kynsi.
Maultaan Lempi on nimensä veroinen: lempeän valkosipulinen ilman ärhäkkää poltetta. Herkempien aromien makupariksi sopiva valkkari. Tänä vuonna Lempin raapit jäivät vielä suht pieniksi, vaikka kokoa olikin vähintään tuplasti enemmän kuin viime syksynä. Nyt isoimmat kynnet olivat kuitenkin jo melkein saman kokoisia kuin ostovalkkareiden pienemmät kynnet, joten ensi vuodeksi odotan Lempistäkin jo ihan kunnollisen kokoista satoa. Aika näyttää, pysyvätkö Lempin ominaisuudet samana myös tulevina vuosina vai varttuuko siitä aikanaan emonsa (Aleksandra/Iso venäläinen/joku muu) kaltainen vahva ja ärhäkkä valkosipuli.
Viime vuoden Lempit vasemmalla, tämän vuoden oikealla. Eri valaistuksessa kuvattu.
Koska viljelypalstalle saakin tehdä syyskylvöjä, päätin ottaa riskin ja istuttaa sinne osan valkosipuleista. Luultavasti valkosipulit viihtyvät siellä hyvin kesällä mutta syksyn ja talven aikana kosteus voi olla ongelma. Kokeilemalla se selviää. Ensimmäisenä toimenpiteenä lastasin autoon kolme 45-50 litran säkillistä kompostimultaa. Kukin säkki painoi varmasti kaksikymmentä kiloa, sillä ainakaan meillä kompostimulta ei ollut mitään rutikuivaa höttöä. Siinäpä sitä oli kantamista kerrakseen, sillä parkkipaikalta on täyden multasäkin kanssa 168 askelta palstamme laidalle. Metreissä matkaa lienee himppasen päälle sata. Jostain syystä matka tuntui siedettävämmältä askelia laskien. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että vein palsternakoille kaavailemaani penkkiin toisella reissulla vielä neljä säkillistä kompostimultaa. Melkein kadutti niitä säkkejä raahatessa.
Pieni väriero palstan mullalla ja kompostitavaralla...
Kosteana (tai oikeastaan melko märkänä) palstan multa oli aika helposti lapioitavissa, vaikka painavaahan se tietysti oli käännellä. Lapio kuitenkin upposi suht helposti maahan toisin kuin alkukesällä, jolloin sai tehdä ihan tosissaan töitä, jotta sai terän upotettua edes viidentoista sentin syvyydelle. Korotin molempia penkkejä jonkun verran ja kaivoin käytävien kohtia syvemmälle, jotta märkyydestä ei tulisi ongelmaa syksyn mittaan. Palsternakkapenkin käänsin reilun lapionpiston syvyydeltä ja yritin saada kompostimultaa mahdollisimman tasaisesti koko kasvualustaan. Nyt penkki saa odotella rauhassa kylvöhetkeä. Valkosipulipenkkiä en kääntänyt yhtä syvältä mutta korkeutta tuli sillekin toivon mukaan riittävästi.

Taaempana palsternakkapenkki, valkosipulit kepeillä ja naruilla merkityllä alueella, jota aloitin jo laajentamaankin.
Jälkeenpäin mietin, että tulipa laitettua hieman eri mittasuhteessa kompostia palstalle kuin kotona oleviin valkosipulipenkkeihin. Kotona menee suunnilleen ämpärillinen kompostimultaa 8-10 kynnelle, palstalle upposi ämpärillinen noin kolmea kynttä kohti. Palstalla tosin möyhensin suurimman osan kompostimullasta koko kasvualustaan ja itse valkosipulien istutusuraan tuli aikalailla saman verran kompostia kuin kotonakin. Eihän niitä nyt kai pelkässä kompostimullassa kannatakaan kasvattaa? Laitoin valkosipulirivien päälle vielä palstalta tullutta kasvijätettä matojen myllättäväksi.

Kuvausta edeltävänä päivänä oli satanut noin 20mm ja kulkuväylät olivat muuttuneet ojiksi.
Toivottavasti kohopenkit riittävät pitämään valkosipulit turvassa vedenpaisumukselta. Aika huonosti tuo palstan pohjamaa näyttää nimittäin läpäisevän vettä. Melkein laitoin jo tämän jutun otsikoksikin "Lempi ja kumpparit" tulvakuvia katsellessa ja sateen kohinaa kuunnellessa. Istutin kyllä sen verran paljon valkkareita, ettei haittaa, jos ihan jokainen ei edes lähtisi kasvuun tai raapit jäisivät pienemmiksi kuin tänä vuonna. Palstalle meni viittä lajiketta yhteensä 40 kynttä ja kotipihan kasvimaalle seitsemästä lajikkeesta yhteensä 44 kynttä ja lisäksi 22 pikkusipulia viime vuoden itusilmuista tai tämänvuotisista varsisilmuista. Ihan minipieniä itusilmuja en istuttanut lainkaan, joten noista pikkusipuleistakin pitäisi ensi vuonna tulla jo syötävän kokoisia raapeja. Tänä vuonna valkosipuleita oli kasvamassa 60kpl, joten jonkun verran tuli taas lisättyä niiden määrää. Lienee sanomattakin selvää, että meillä tykätään valkosipulista.

16 kommenttia:

  1. Sinä niität selvästi mainetta uusien lajikkeiden luojana - oli sitten kyse pioneista, valkosipulista tms.
    Lempi näyttää oikein kauniilta ja kiva, että sen maku oli myös miellyttävä.
    Kompostimulta tuo ihan varmasti rutkasti maanparannusta palstalle ja siinä mukana tulevat pieneliöt käyvät laittamasi vihermassan pilkkomiseen innolla.
    Sinun kannattaisi ehkä hankkia kätevät nokkakärryt palstaviljelyä helpottamaan? Ne menevät pieneen tilaan autossa ja saisit kuljetettua säkkejä sinne ja mahtavaa satoa takaisin autolle? Olen itse huomannut meidän tontilla, että käytän paljon nokkakärryjä kivien, laatikoiden, painavien ruukkujen ym. siirrossa.
    En ole vielä käynyt katsomassa sademittarista, kuinka paljon eilen tuli vettä, mutta tulihan sitä! Varmasti tekemäsi hyvät kohopenkit ovat avuksi valkosipulin kasvatuksessa. Olet uurastanut niin paljon palstan parhaaksi, että toivon sen tuottavan ensi kaudella teidän perheelle mahtavan sadon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Lempi vain pysyykin tuollaisena eikä muutu "täysikasvuisena" emonsa kaltaiseksi.
      Kompostimullan lisäämisestä on varmasti hyötyä palstan maan rakenteelle. Kitkemisenkin luulisi helpottuvan, kun maa ei ole niin tiivistä. Vihermassaa pitäisi vaan saada sinne enemmän mutta ehkä se ongelma ratkeaa, kun hyötykasvit alkavat kasvaa rehevämmin. Nokkakärryt olisivat varmasti kätevät. Aika raskasta oli kantaa palstalta 20kg porkkanaa ja kurpitsoita autolle ja ensi keväänä sinne pitää viedä vielä lisää kompostia sen verran mitä oman pihan tarpeista jää yli. Laitetaanpa tämä muistiin.
      Tyhjensin eilen sademittarista 30mm vettä ja senkin jälkeen on vielä satanut paljon. En ole vielä katsonut, paljonko tyhjentämisen jälkeen on satanut mutta kyllä täälläkin melkoisen märkää on.

      Poista
  2. Naminami, mikä juttu. Valkosipulista tykätään täälläkin. Ilo onkin suuri, kun Nurmeksen torilta ostamani valkosipulin lisäksi sain kynsiä kaimaltani Kivipellon Sailalta, kun kävin viime kuussa Tampereella. Nyt on mitä istuttaa, ja vaikka kumpikin on Alexandraa, meinaan istuttaa ne eri paikkoihin, jotta näen mahdolliset erot – ja jotta niitä on tällä kertaa vähän eri olosuhteissa, jos tulee taas vaikea talvi.
    Hurjan näköinen tuo märkä savipelto, toivottavasti sipulit siellä pärjäävät!
    Puutarhurointi on joskus melkoista kehonrakennusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat valkosipulisi talvehtimaan hyvin. Itse kasvatettuna ne ovat niin paljon parempia kuin kaupan kuivat ja kitkerät sipulit.
      Valkosipulipenkillä on lapionterän verran korkeutta, eli saa aika paljon tulvia ennen kuin vedenpinta saavuttaa kynnet. Toisaalta maa tuntuu pidättävän niin hyvin vettä, että kynsillä voi olla aika kosteat olosuhteet, vaikkei edes tulvisi. Karkeampi hiekka olisi myös tehnyt hyvää mutta sitä en lähde tuonne kuskaamaan. Johan siinä olisi liikaa kuntoilua!

      Poista
  3. Meillä valkosipulit ovat vielä istuttamatta, mutta niiden kasvupaikka on jo paranneltu valmiiksi. Aleksandra on osoittautunut meilläkin sangen hyväksi lajikkeeksi.
    Minäkin suosittelen noita Päivin ehdottamia nokkakärryjä. Ovat suht' edulliset ja tosi kätevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se onkin kestävä ja satovarma valkosipuli.
      Pitää laittaa nokkakärryt muistilistalle. Kyllähän niillä olisi helpompi kuskailla niin kompostimultaa kuin syksyn satoakin palstalta autolle. Ehkä kotonakin voisi olla niille aina välillä tarvetta.

      Poista
  4. Olet sinä aikamoinen tarmonpesä😅Ei ole ihan kevyttä hommaa tuo kostean tai märän mullan siirtely tavalla taikka toisella. Huh huh! Mutta komeat penkit sinulla on siellä kevättä odottamassa.
    Minä mietin laitanko ollenkaan enää valkosipuleita. Ehkä minä muutaman johonkin koloseen tökkään tässä talven alla. Kyllästyin ihan kokonaan, kun viime syksynä kynnet mätänivät lavakaulukseen. Mutta niitähän minulla ei enää ole eli olisiko taas aika kokeilla ihan maassa kasvatusta?! Pohtimista piisaa puutarhurilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpostihan ne multasäkit sylissä kulkivat mutta painoa oli pikkuisen liikaa tuollaista matkaa useampaa säkkiä kanneksia. Ehkä seuraavalla kerralla vien vain kaksi säkkiä.
      Lavakauluksissa on riskinsä juuri tuon mätänemisen suhteen. Täytän lavakaulukset ennen talven tuloa laitoja myöten täyteen ja vielä keskeltä kummuksi, jos olen istuttanut valkosipuleita niihin. Silloin ei varmasti jää vesi seisomaan. Talvella saatan lapioida luntakin lavakauluksen ympärille pakkassuojaksi. Niillä konstein valkosipulitkin ovat talvehtineet suht hyvin mutta aika usein lavoissa on vähintään jokunen kynsi jäänyt nousematta, ankaran talven jälkeen useampikin. Tämän vuoden perusteella maassa talvehtivat varmemmin. Kokeile sinäkin istuttaa muutama kynsi maahan, jos vain valkosipulit teillä maistuvat.

      Poista
    2. Juu, omaa tyhmyyttä saan menetyksestäni kiittää. Minulla on ollut jo monta vuotta lavakauluksiini myös kannet. Mietin ja mietin, että pitäisi silloin syksyn sateiden aina vaan jatkuessa laittaa. Mutta en sitten laittanut😕Tuo lavojen täyttö on muuten hyvä juttu myös. Olen yrittänyt muotoilla mullan lavassa myös viettämään reunoille päin. Olen minä niitä aikaisemmin ilman ongelmia kasvattanut sekä maassa että lavassa, mutta viime syksy ja talvi olivat valkkareille ilmeisen vaikeita🤔

      Poista
    3. Viime talvi oli kyllä hankala. Olin iloinen, että tulin viime syksynä istuttaneeksi kaikki valkosipulit maahan lavojen sijaan.

      Poista
  5. Onpa monta lajiketta. Olet taitava kasvattamaan.
    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
  6. Valkosipulilajikkeita on ihan valtavasti mutta eihän niistä kukaan asiaan perehtymätön tiedä mitään. Minäkin olen vasta alkanut huomata, miten vähän tiedän. Mahdolliset taidot taas punnitaan ensi kesänä, kun näkee, miten kaikki kasvavat vai nouseeko maasta yhtään mitään.
    Kiitos ja hyvää viikonloppua myös sinulle!

    VastaaPoista
  7. Meillä on valkosipulit vielä istuttamatta , Lähemmäs sata kynttä meillä menee mullan alle kun vielä nyt vähän viilenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, teillepä tulee kunnon valkosipuliviljelmät. Täällä on ollut useamapana päivänä vain muutama aste lämmintä ja öisin lähellä nollaa. Arvelin, että maa on jo viilentynyt riittävästi. Pitäähän niille antaa aikaa juurtuakin ennen maan jäätymistä.

      Poista
  8. Toivotaan, ettei tule niin märkää, että valkosipulisi hukkuisivat. Ainakin on hyvät mahdollisuudet pysyä pois vedenpaisumuksesta, kun teit kunnon kohopenkit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen maltillisen sateinen tai hieman kuivanpuoleinen syksy olisi varmasti valkosipulieni mieleen yhtä paljon kuin minunkin. Toivottavasti kohopenkkiin tuli riittävästi korkeutta.

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!