tiistai 17. toukokuuta 2022

Majapenkin kevättä

Vanhan kasvimaan tilalle parin viime vuoden aikana väkerretty majapenkki on kukkeimmillaan loppukesällä jaloangervojen ja kärhöjen kukinta-aikaan. Olen yrittänyt kuitenkin ujuttaa sinne myös kevätkukkijoita, sillä muuten varjoisa ja hitaasti keväällä sulava kohta olisi pitkään todella tylsä. Jotain alueen kasvuunlähtövauhdista kertoo se, että kun takapihalla narsissit ovat jo nupulla, majapenkissä ne vasta ovat kurkistelemassa mullan pinnalta. Onneksi on myös nopeasti keväällä heräileviä kasveja, kuten esikot.

Viime keväänä taimipäiviltä hankittu vaaleankeltainen, melkein valkoinen esikko kukkii melkein saman tien kun maa on sulanut. Yksi nimiehdotus tälle voisi olla suikeroesikko 'John Mo', mutta ehdotuksia otetaan vastaan, jos joku tunnistaa tämän paremmin.
Palloesikot ovat vasta työntämässä nuppujaan maanrajasta. Ilmeisesti kaikki liilat palloesikot ovat hengissä, mutta viime syksynä ostamani punainen 'Rubin' on hävinnyt. En löytänyt edes sen tarkkaa istutuskohtaa, vaikka mielestäni merkitsin sen hyvin. Toivottavasti olen lahjakkaasti unohtanut sijainnin ja saan iloisen yllätyksen muutaman päivän päästä. Tähkäesikko on ihan siinä ja siinä, onko hengissä. Jotain elävän näköistä sen kohdalla oli, mutta ei kovin ruusuiselta esikkoiselta näytä. Ylläolevan kuvan sävyä on toivottavasti tulossa lisää kesäkuussa, sillä niin ikään viime syksynä hankittu tarhakullero 'Alabaster' on hienosti hengissä.

Mitäs ne nämä "herneet" ovat? Ai niin! Tämähän on tietysti viime kesänä hankittu sinikämmen, jossa nökötti koko kesän ainoastaan yksi pikkuruinen lehti. Nyt näyttää lupaavalta!
Sinikämmen on selvästi päättänyt viihtyä sille valitsemassani paikassa. Hyvä niin. Jospa näkisin muutaman vuoden sisään sen ensimmäisen kukankin. Sen lähistöllä kasvaa vaahtera-angervo, eli rikkoviuhka, joka ei ole kukkinut ostamisen jälkeen kertaakaan. Juurakko on kuitenkin kasvanut kokoa ja on nyt saanut kasvaa pari vuotta täysin rauhassa. Elättelen siis toiveita, että vihdoin tänä kesänä näkisin sen kukkivan edes yhden kukinnon voimin. Se ei ole vielä lähtenyt kunnolla kasvuun, mutta on selvästi hengissä. Jätetään siis kuva myöhemmäksi ja siirrytään imiköihin.
Hankin taimipäiviltä viime keväänä myös valkotäpläimikän taimen. Syksyllä jaoin sen kolmeen osaan ja nyt kahdessa niistä näkyy kukkavanoja. Tässä isoin yksilö.
Valkotäpläimikän ensimmäinen kukka lähikuvassa.
Pääsin imiköiden maailmaan tontin laidan tuntumasta löytyneen lehtoimikän myötä. Se viehätti aikaisella kukinnallaan ja myöhemmin kesällä näyttävän vehreällä lehdistöllään. Röyhkeästi siis kävin kaivamassa siitä kukkapenkkiin pienen palasen, jota olen sitten jakanut useampaankin kohtaan. Ahkerasta jakamisesta huolimatta se kukkii innokkaasti ja tyyliltään sopii mielestäni täydellisesti juuri tontin rajamaastoon metsän ja puutarhan välille. Alkuperäinen yksilö on edelleen tontin laidalla mutta se ei ole pulskistunut yhtä reippaasti kuin kukkapenkkiin siirretyt kaverinsa. Lehtoimikän kaveriksi hankin vasta viime keväänä valkotäpläimikän ja nimettömän, vähän eri näköisen valkokirjavan imikän. Sekin on muuten hengissä, mutta siitä näkyy vasta sen verran vähän, ettei kannata vielä laittaa kuvaa näkyviin. Sitä paitsi se onkin muuten suon puolella eikä majapenkissä. Lähellä kuitenkin.
Lehtoimikkä kukkii nyt valtoimenaan. Kukat muuttuvat hiljalleen sinisistä vaaleanpunaisiksi, mikä tekee kasvista hyvin veikeän näköisen.
Suolta tullessa majapenkki jää vasemmalle. Imiköitä kukkii molemmin puolin polkua. Tontin raja kulkee noin metrin verran polusta oikealle.
Majapenkin kasvittaminen on vielä vähän vaiheessa. Esimerkiksi edellisessä kuvassa aivan reunuksen vierellä etualalla on tyhjää. Valkotäpläimikät jäävät taaemmas suon laitaan enkä haluakaan niitä ja lehtoimikkää aivan vieri viereen, etteivät ne aikaa myöten sekoitu liikaa keskenään. Yksi hyvin varteenotettava vaihtoehto imiköiden väliin olisi sinivuokko. Lisää kevätkukintaa siis. Tälle vuodelle taidan kuitenkin istuttaa tyhjiin kohtiin ahkeraliisaa. Ne kukkivat komeasti noin varjossakin ja viihtyvät kosteassa maassa.
Muutaman metrin päässä, tosin kärhökaaripenkin puolella, kukkii vaaleajouluruusu. Jos saisi tämän siementaimia, niitäkin voisi laittaa majapenkkiin kasvamaan.
Ja kun aiheen viereen, eli kärhökaaripenkkiin hypättiin, niin kurkataan nopeasti myös eilisaamun pikaprojekti. Kärhökaaren laajennuksesta syntyneet puhdistetut nurmituppaat ovat odotelleet päiväkausia maahanpääsyä ja paikkakin oli valmiina. Niinpä päätin nopeasti kaivaa pinnasta sen verran maata (ja kiviä) pois, että sain lätkittyä nurmipalaset paikoilleen. Multaa raot täyteen ja melkein pari neliömetriä uutta nurmikkoa valmistui juuri sopivasti ennen kuin ensimmäiset sadepisarat lätkähtelivät maahan. Vielä olisi muutama neliömetri "nurmitettavaa" kunhan saa ensin kaivettua palasia kukkapenkin tieltä pois. Voi olla, että siemeniinkin joutuu vielä turvautumaan, sillä osa nurmikosta on niin pahasti rikkaruohottunutta, ettei siitä ole uusiokäyttöön. Niin ja pitäähän ensin saada viimeiset hiekatkin pois tieltä.
Pieni väriero tuossa heti aiemmin istutetussa nurmiläntissä ja kasassa odotelleissa palasissa. Äkkiä nekin vihertyvät, kun saavat kosteutta ja valoa.
Takaisin majapenkkiin: kaikki viime kesänä istutetut tarhakeijunkukat ovat hengissä. Vasemmalla 'Midnight Rose', oikealla 'Green Spice', joka on kyllä nyt ennemminkin pinkki kuin vihreä.
Muualla puutarhassa kukkivista valkovuokoista huomasin myös sen, että majapenkin valkovuokot antavat vielä odottaa itseään. Ovat ne hengissä, mutta vasta pikkuisen kurkkimassa maasta. Varjoisa ja savipohjainen paikka lämpiää kohopenkeistä huolimatta hitaasti keväällä, mutta vastapainona siellä ei tarvitse kasvien kärsiä kuivuudesta edes pitkien hellekausien aikana. Savesta muuten tuli hyvä muistuts, kun ihmettelin, miksi majalle johtavalla hiekkapolulla on kumpare. Tallasin päälle ja maa alkoi painua jalan alla alaspäin. Edestäni taas maa nousi vastaavan määrän ylös. Aivan kuin olisin jonkun vesipatjan päällä astellut! Täällä on ollut niin märkää, että savisilmäke on imenyt itsensä täyteen vettä ja hyllyy jalan alla. Tiesin kyllä maan laadun polkua tehdessäni, mutta en välittänyt siitä sen kummemmin kun ei ollut tarkoitus muuta kuin kävelynkestävä hiekkakäytävä tehdä. Hiekkaakin on vain kymmenen sentin paksuudelta. Sitten kun tarvitsen johonkin päin puutarhaan savea, niin tiedänpähän, mistä sitä saa helposti.
Keijunkukista keijupuutarhaan: nimetön haltiankukka on lähtenyt tänä keväänä versomaan hienosti. Vieressä kukkivien valkovuokkojen pitäisi punertua kukinnan edetessä.
Tänään ei taida puutarhaan ainakaan kastumatta päästä. Sataa nimittäin vettä eikä ole kuin kuutisen astetta lämmintäkään. Varsin kurja keli siis tehdä mitään. Onneksi on taas työpäivä edessä, niin ei tarvitse miettiä tekemättömiä puutarhatöitä!

20 kommenttia:

  1. No voi sentään, saat taas mielellään lähettää sateen meille, jos haluat! Meillä nimittäin edellisestä sateesta, joka kasteli muutakin kuin ilmaa, on viikko. Tännepäin, tännepäin! Kuutisen astetta täältäkin löytyy :-D
    Onpa aivan ihania heräämisiä. Imikät selvästi viihtyvät ja niihin onkin mukava hurahtaa, kun niitä on niin paljon erilaisia.
    Mahtava nähdä näitä projektikuvia, kiva lukea suunnittelustasi ja pohdinnoistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä haluan! Liiterin katolle toivon satavan sen verran, että sadevesikontti tulisi täyteen, mutta kaikki loput toivotan suoraan sinne Saaripalstalle :D On aina hienoa, jos saa jonkun aremman tai ylipäätään itselle uuden kasvin selviämään talven yli. Ensimmäinen talvi on muutenkin aina jännittävä, kun ei voi olla ihan varma, mitkä kasvit kestävät oman puutarhan oloissa tai onko onnistunut valitsemaan kullekin kasville mieluisan kasvupaikan.
      Hyvä, että nämä projektijutut kiinnostavat. Niitä kun tuppaa aina tulemaan ja on kiva jättää itsellekin jotain muistiin ajoista, jolloin kaikki ei vielä ollut valmista (ihan kuin koskaan olisi...).

      Poista
  2. Imikän kukat ovat ihmeellisiä, eivät osaa päättää, minkävärisen kukkamekon ylleen pukevat! Huomasin omalla pihallani, että kivasti leviää ja täyttää tyhjiä kohtia. Valkoisen jouluruusun ympäriltä löytyy pian takuuvarmasti siementaimia. Siirsin toissa kesänä jouluruusun näkyvämmälle paikalle ja nyt sekä vanhassa että uudessa paikassa on pieniä jouluruusun alkuja! Kylmää ja sateista on tämä toukokuu, ei oikein innosta nuo pihahommat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Imikät ovat joko päättämättömiä tai vaihtelunhaluisia. Mikäpäs siinä, kunhan vain kukkivat ja kasvavat. Toivottavasti jouluruusun siementaimia löytyy paljon. Ripottelin juuri tuon yksilön juureen viime kesänä siemeniä. Pitäisikin ihan käydä tutkimassa, näkyykö siellä taimia.
      Jospa tämä tästä alkaisi hiljalleen lämmetä. Onhan sekin jo jotain, että ei ole yöpakkasia.

      Poista
  3. Kuvasi toivat ilon näihin hupsun harmaisiin kevätpäiviin. On kylläollut koleaa ja on sataa tihuuttanut useaan otteeseen joka päivä. Nyt vaan lämpöasteita, niin lehtiä pukkaa ja vauhdilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämäkin postaus ilahdutti :) Sadetta, tuulta ja kylmyyttä on taas saatu liiankin kanssa. Täällä jo koivuissakin näkyy selvää viherrystä, joten edistystä kyllä tapahtuu koko ajan. Lämpö olisi vain itsestä mukavampaa kuin tämä kolea ilma.

      Poista
  4. Hienoa, että sinikämmen on elossa. Kävin katsomassa omia sinikämmeniä ja onneksi kaikki kolme näyttävät samalla tavalla kurkistavat mullan alta, pitkään olivat piilossa. Imikät ovat minusta tosi kivoja ja onneksi ne ovat hyvin elinvoimaisia, kuten sinullakin näyttää olevan. Vaalea jouluruusu kukkii runsaasti ja onhan se kaunis! Uskon vakaasti, että majapenkki kasvittuu vakaasti ja ihan lähivuosina se ei ole keväälläkään yhtään tylsä. Tiedän niin omakohtaisesti tunteen, kun haluaisi jo ihan heti valmiimpaa ja runsaampaa.
    Tänään oli ihan järkyttävän kylmää tehdä ulkotöitä, tuntui että pohjoistuuli meni läpi kaikista vaatteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että sinullakin sinikämmenet ovat hengissä. Niillä on persoonallinen tyyli heräillä. Minäkin pidän imiköistä. Ne ovat kivan näköisiä syksyyn saakka ja ilahduttavat kukinnallaan aikaisin keväällä. Pörriäisetkin pitävät niistä.
      Tänään taas pieni alue majapenkistä täyttyi. Sain nimittäin toiselta puutarhaharrastajalta valkoisen luhtaesikon pikkutaimia. Voi olla, että ovat liian pieniä kukkiakseen tänä kesänä, mutta ehtiihän sitä ensi vuonnakin. Pitää varmaan siirtää majapenkkiin kevättähtiä jaloangervojen sekaan, niin tulee väriä varhemmin. Iso alue jaloangervoja on muuten niin pitkään ruskea.
      En minäkään kovin pitkään tarennut pihalla puuhailla ja senkin vähän villapipo päässä. Eipä kyllä ollut hirveästi aikaakaan.

      Poista
  5. Kermanvärinen esikko on kivan näköinen. Minulla talvi vei keskustat kaikista imiköistä, onneksi reunoilla on vähän uutta kasvua. Eivät edes kuki kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on minustakin. Raikas, mutta ei räikeä. Siellä etelässä taisi olla ankarampi talvi kuin täällä, jos kerta imikätkin kärsivät. Onneksi eivät sentään kokonaan kuolleet.

      Poista
  6. Ihan näköistä! Minulla suurin osa imiköistä tappoi talvi nyyh. Sinulla on paljon vielä istutustilaa polun varrella jee. ja mikä aarre onkaan tuollainen kostea paikka (kännykkä ehdotti suklaakakkua hih). Esikot tuolla varmaan hyvin viihtyvätkin. Toivottavasti pian lämpenee, niin kylmä kevät ollut. Kylvitkö ne voittosiemenet muuten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi imiköitäsi. Jospa sieltä osa vielä jaksaisi punnertaa juuresta uutta alkua. Polun varrella on majapenkin puolella vielä hyvinkin istutustilaa mutta tuolla metsän puolella on aika täyttä, vaikka vielä näyttääkin tyhjältä. Valkovuokot, saniaiset ja poimulehdet ovat nimittäin vasta pikkuisen pilkistelemässä mullasta eivätkä kullerotkaan vielä kovin suuria ole. Parin viikon päästä näyttää varmasti ihan erilaiselta.
      Hih, suklaakakku :D Kännykän oikoluku ei ymmärrä puutarhaihmistä kyllä pätkän vertaa. Jatkuvasti saa olla korjaamassa sanoja.
      En jätä koskaan voittosiemeniä kylvämättä! Asterit ovat kymmensenttisillä taimilla, tuoksuherneet jo maahan istutettuina ja mysteerisekoituksessa paljon eri näköisiä heinän taimia. Juolavehnältä ei onneksi näytä yksikään :D Kovasti olen yrittänyt pähkäillä, mitä lajia ovat ja minkä kokoisiksi kasvavat, jotta tietäisin, mihin niitä kannattaisi lykkiä. Pitää tehdä niistä postaus jossain välissä kunhan saavat ensin vielä pari lehteä kukin lisää. Luulen, että ainakin joku pääsee aurinkopenkkiin ja ehkä joku patiolle ruukkuryhmään.

      Poista
  7. Lehtoimmikkä on ihastuttava 😊 Sinikämmen piti ihan googlettaa, kun ei ole niin tuttu kasvi. Ihastuttava sekin!
    Eilen oli tosiaan kylmää ja vanhan kansan oppien mukaan sitä toivoisi tällekin päivälle, että kesä olisi lämmin. Vaan kuinkahan nuo sanonnat nykyisin pitävät paikkaansa 🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinikämmentä ei tulekaan kovin usein vastaan. Ostin viime kesänä taimen toiselta puutarhaharrastajalta ja olen todella iloinen siitä, että kasvi selvisi ensimmäisestä talvestaan. Toivoinkin viime kesänä, että se keskittyy juurien tekemiseen kun lehtiä oli vain yksi ja nyt noista nousevista versoista huomaa, että selvästi on kotiutunut.
      Meillä paistaa aurinko, mutta on kylmää ja tuulee. Tietääkö se siis lämmintä, mutta sateista kesää? Kasvien kannalta parempi kuin kuiva hellekesä, mutta puutarhatöitä olisi mukavampi tehdä poutasäällä :D Ehkä ei kannata ottaa vanhan kansan oppeja liian tosissaan.

      Poista
  8. Meillä oli myös tiistaina kylmää, mutta sadetta ei juuri tullut. Meillä herää myös puutarhassa eri paikat vähän eri aikaan. Toivottavasti löydät hyviä kasveja majapenkkiin, uusien kasvien miettiminen on oikeastaan aina mukava ongelma. Hienoa, että sinikämmen on elossa. Se on aarre.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toisaalta kiva, että koko puutarha ei räjähdä yhtä aikaa kasvuun, vaan osa alueista heräilee hitaammin. Totta, on mukava miettiä uusia kasveja. Täällä päin vain tulee usein ongelmaksi se, että vähänkään erikoisempia kasveja ei löydy taimistoilta eikä aina pääse pidemmän matkan päähän vertailemaan valikoimia. Onneksi muilta harrastajilta voi välillä löytyä aarteita, kuten tuo sinikämmen. Samalta harrastajalta ostin myös pari sinivaleunikkoa. Niitäkään ei usein tule vastaan.

      Poista
  9. Tuo imikkä on kaunis kasvi, ränsistyy vuan vanhemmiten , jakkoo sitten pittää. Kaunis esikko. Ihana kun sinikämmenesi selvis talavesta. Miullakin sitä on ja sieltä penkistä punnertaa ihtiinsä. Tuo on ongelma näilläkorkeuksilla, valinnanvara erikoisemmissa kasveissa on pien! Ihmeen pitkään tätä kylymyyttä riittää, meilläkin yöllä nyt pakkaselle hetkeks män. Pellotkaan ei kunnolla kuiva kylymyyvessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ilmankos nuo kukkapenkkiin siirretyt ja monta kertaa jaetut imikät ovat niin komeita! Pitäisiköhän minun sitten kukinnan jälkeen nostaa suosiolla se tontin ulkopuolellakin oleva yksilö ylös ja istuttaa jakopalat takaisin maahan? Jos sekin lähtisi sillä pörhistymään :D Olisi mukava, että erikoisempia kasveja olisi myynnissä muuallakin kuin Etelä-Suomessa. Puutarhaharrastajia kun on pohjoisempanakin ja erikoisemmatkin perennat talvehtivat yleensä hyvin täkäläisten runsaiden lumikinosten alla.
      Viime yönä oli meilläkin käynyt pakkasen puolella. Onneksi huomasin illalla varmistaa, että kaikki ulkona olevat ruukkukasvit ovat harson alla. Pitää käydä kohta ottamassa harsot pois ja varmistaa, että kaikki ovat hengissä. Nyt näytti kuitenkin siltä, että yölämpötilatkin olisivat kohoamassa, joten eiköhän se pian kesäksi tästä muutu.

      Poista
  10. Imikät ovat veikeännäköisiä. Tykkään tuosta polusta ympäristöineen kovasti, ihanan luonnollisen oloinen. Keijunkukilla ja haltiankukilla on tosi kivat lehdet. Niitä täytyy muistaa istuttaa mökille kukkapenkkien reunuskasveiksi, kunhan nyt joskus pääsen hommissa niin pitkälle, että on oikeasti tarvis miettiä kukkapenkkien reunuskasveja. :D Hommaa on vielä ihan kiitettävästi hyötytarhan ja viime kesäisten istutusten parissa & kotipihallakin innostuin hämmentämään kukkapenkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat. Kiitos! Minusta tuohon tontin laitaan sopii hyvin juuri tuollainen puolivilli alue, jossa on puutarhakasvien seassa luonnonkasveja. Keijun- ja haltiankukat ovat kivoja, vaikkakin vähän haastellisia, jos paikka ei ole niille mieluisa. Meillä osa on jäänyt aika surkeiksi esityksiksi ja niille on joutunut ihan hakemalla hakemaan sopivia paikkoja.
      Puutarhasta ei lopu puuhat tekemällä :D

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!