lauantai 16. maaliskuuta 2019

Nuppuja, taimia ja raadeltu anoppi

Eteisessä on tungoksen lisäksi kerrassaan suloinen ilmestys: viime kesänä kasvattamani tarha-alppikärhön minikokoinen pistokastaimi on tehnyt pikkuisen kukkanupun. Kun taimella on korkeutta huimat viitisen senttiä, pitäisi nuppu varmasti katkaista pois, mutta miten sen oikein hennoisi tehdä!
Raskisitteko nyppäistä tästä nupun pois? Tämä söpöläinen on ihana vaaleanpunainen 'Pink Flamingo'.
Hiidenkiven riippuvat puutarhat... Piti saada kaikki sopimaan paremmin, joten pelakuut joutuivat yläilmoihin. Vähän turhan korkealle jäi, kun ei vain riittänyt ketjuissa pituus.
Siirsin eteisestä yhden pelakuulaatikon sisälle lämpimään, jotta saisin nopeammin pistokkaita. Viime vuonna parvekelaatikoissa oli kahta eri lajiketta, sillä pistokasmateriaalia ei vain ollut tarpeeksi. Tänä vuonna laitan kaikkiin laatikoihin samaa, joten tarvitsen viisi uutta tainta. Samalla ikkunalla kasvavat myös amaryllikset. Toinen on hyvävointinen, mutta toisessa on jotain kummaa. Osaatteko sanoa, kutsuuko komposti vai onko rylliksestä eläjäksi?
Kohta saa jo pari pistokasta.
Mikä amaryllistä vaivaa? Revennyt lehti voi olla lastenkin tekosia, mutta tuo punainen väri sisemmässä lehdessä ihmetyttää.
Taimivauvat sen kuin lisääntyvät. Omat siemenkylvökset eivät enää riittäneet, vaan piti käydä ostamassa vielä hopeaputouksen pistokastaimiakin lisäksi. Ajattelin kokeilla sitä tänä vuonna etupihan uusiin parvekelaatikoihin valkoisten pelargonien kaveriksi, sillä sininen lobelia punaista talonseinää vasten ei ollut viime kesänä oikein makuuni. Päätin säästää ja ostin vain viisi hopeaputousta, vaikka todellinen tarve olisi vähintään 11. Ja hyvä niin, sillä kotona niitä ruukuttaessani huomasin, että osa pitkistä versoista olikin tehnyt jo hyvät juuret naapuritaimen multapaakkuun, joten sain lopulta viiden taimen hinnalla yhdeksän tainta. Alkuperäinen suunnitelma muuttui pistokaslisäyksestä taivukaslisäykseksi (jos sitä termiä voi ruohovartisista käyttää).
Makkarin taimet: kuukausimansikoita, paprikoita, chilejä, hopeaputouksa ja yksi ahkeraliisa. Muovipussissa on pari leijonankidan pistokasta. Katkaisin vahingossa yhdestä pitkän oksan, kun siirsin niitä kellarista eteiseen eikä sitä tietenkään raskinut viskata kompostiin, kun oli niin topakat versonalut...
Miinanköynnökset kauhistuttivat aluksi räjähdysmäisellä kasvuvauhdillaan. Tahti hidastui selvästi, kun siirsin ne makuuhuoneeseen 17 asteeseen kasvilampun alle. Huokaisin helpotuksesta, ehkä on pieni mahdollisuus selvitä niiden kanssa kesään asti.
Miinanköynnökset ovat aika hassun näköisiä. Takana pari paprikaa.
Yhtä vaille kaikki kylvämäni tomaatinsiemenet ovat itäneet. Ne olen toistaiseksi pitänyt kodinhoitohuoneen ikkunalla basilikantaimien kanssa. Kunhan ovat koulimiskokoisia, niin siirrän nekin viileämpään.
Tomaateille (kaksi purkkia vasemmassa reunassa) pilvinen päivä taisi olla liian hämärä, kun olivat taipuneet vahvasti valoa kohti.
Toin kellarista loistokärhökylvökset sisälle. Olisin halunnut kaivella myös kasvimaalle talveksi jättämäni kärhökylvökset sisälle, mutta pitihän se arvata, että ruukut olivat jäätyneet maahan kiinni. Nyt sitten odotellaan roudan sulamista. Ehkä se on hyväkin, niin riittää paremmin tilaa sisällä muille esikasvatuksille.
Tämän verran oli lunta syyskylvöjen päällä. Verkon alla on kerros puunlehtiä, harso ja alimmaisena ruukut karkean soran seassa. Umpijäässä. Pakko oli tyytyä kohtaloon ja lapioida lumet takaisin päälle.
Anopinkieli sai olla pitkään rauhassa takkahuoneen ikkunalla. Nyt sekin joutui muuttamaan sieltä takaisin työhuoneen varjoisalle ikkunalle, sillä kuopus oppi kiipeämään takkahuoneen lipaston päälle ja olisi pian tuhonnut koko anopinkielen. Pari pitkää lehteä oli vedetty riekaleiksi ja monta pienempää lehteä pätkitty ja tungettu altakastelusäiliöön. Osan sain kaivamalla ohuilla puutikuilla, osa jäi varmasti säiliöön. Kuopus on ollut koko pienen ikänsä aivan mahdoton kiipeilijä, joten sinällään tämä ei yllättänyt. Onneksi ei ole ollut aurinkoisia päiviä, niin esikoinenkaan ei ole muistanut, että hänen paprikantaimiensa pitäisi olla takkahuoneen ikkunalla...
Hetkeksi kun käännät selkäsi, niin ylväs anopinkielen lehti muuttuu suikaleiksi.
Tämä se vasta oli mukavaa puuhaa...
Unohdin vielä nostaa anopin turvaan ennen töihinlähtöä eikä isäntäkään muistanut, että talossa asuu kiipeilevä kasvisilppuri, joten kaivelin tätä silppua kahteen otteeseen yhteensä pari kourallista.
Jotta anopin surkea kohtalo ei jäisi päällimmäiseksi mieleen, laitan loppuun kuvan kukkivasta orkideasta. Kaksi isokukkaisista orkideoistani lähti jo uuteen kotiin äidilleni ja tämä viimeinenkin on lähdössä heti kukinnan jälkeen. Kyllästyin katsomaan niiden ruukusta pursuavia ilmajuuria ja joka suuntaan retkottavia lehtiä. Vuoden välein pari kukkaa ei riitä minulle hyvitykseksi koko vuoden rumuudesta.
Vuoden verran katsoin juuria ja lehtiä ja palkkioksi tämä raski tehdä vain kolme kukkaa. Ei tule ikävä.
Onneksi äitini osaa hoitaa orkideoja minua paremmin, niin pääsen helposti eroon ylimääräisistä tilanviejistä. Jospa kaikki kolme raaskua innostuisivat äitini hoivissa ja puskisivat jokainen vähintään kolme pitkää kukkavartta.

Mukavaa viikonloppua!

32 kommenttia:

  1. Siellähän kasvaa vaikka mitä, hyvältä näyttää! Paitsi anoppi, mutta onneksi ei koko kasvia kuitenkaan revitty. Meillä kissa välillä pudottelee ruukkuja ja pääsee siivoamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipähän pääse tylsistymään, kun rakentelee esteitä ja yrittää pitää lapset (tai kissat) poissa kasveista ja siivoaa sotkuja kun kuitenkin huomio herpaantuu jossain välissä :D

      Poista
  2. Siellähän odottaa jo pikkutaimia kohta koulintaa. Minä olen sitä jo hieman tehnyt .Orkidean sain mieheltä naistenpäiväksi, minulla on yksi ennestään ja odottelen kukintaa mitä ei kuulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makkarin taimet onkin jo koulittu, mutta kodinhoitohuoneessa koulittavaa vielä on. Ja sitten niitä vasta onkin kun itämässä olevat kylvökset ovat koulintakokoisia. Orkideat olisivat kukkiessaan hienoja, mutta kun eivät minun hoidossani viihdy niin, että kukkisivat näyttävämmin. Paitsi se yksi ihana pienikukkainen.

      Poista
  3. Hih, oma kasvisilppuri😊 Onneksi toisaalta laittoi suikaleet säiliöön eikä omaan suuhun👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Meillä on molemmilla muksuilla tapana tunkea asioita kaikkiin mahdollisiin kolosiin. Avaimenreiät ovat mieluisimpia :D Suuhun ei kuopuskaan enää juuri ole luvattomia juttuja laittanut.

      Poista
  4. Minäkin ihmettelin, mikä alokasian lehteä vaivasi, kunnes selvisi, että nuorimmainen oli kaverinsa kanssa vähän muotoillut lehteä uuteen uskoon🙄.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän ihme niissä oikein kiehtoo? (Eihän tässä itsekään koko ajan niitä olla näpräämässä ja hipeltämässä, kastelemassa ja siirtelemässä, ei suinkaan...) :D

      Poista
  5. Hyvässä kasvussa ovat taimesi, kohta taitaa olla jo koulinnan vuoro. Taimet tuovat mukanaan niin mukavaa kevään odotusta. Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehkä viikko-pari menee, ennen kuin koulin tomaatteja, miinanköynnökset ja basilikaa. Taimipuuhissa on kyllä mukava odotella lumen sulamista ja kasvukauden alkamista. Kiitos, mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  6. Pienet hopeaputoukset alkoivat kiinnostaa, ne kun ovat itsellänikin luottokasveja amppeleissa, mutta hintaa tulee reippaasti, jos kaikki kasvit ostaa valmiina. Pikkutaimina en ole niitä aiemmin ostanut. Tilanpuute tulee olemaan ihan mahdoton, kunhan päästään huhtikuulle:) Viikonloppuja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aioin aluksi kasvattaa hopeaputoukset siemenistä, mutta sitten totesin, että ovat niin hinnakkaita eikä itävyydestä ole takeita, että ostan mieluummin pistokastaimia. Ja hyvä niin: halvemmalla sain jo kerralla yhdeksän tainta, mitä olisin saanut siemenistä kasvattamalla. Näistä saan vielä nopeasti lisääkin taimia, kunhan lähtevät kasvuun. Tilanpuute yllättää aina, mutta onneksi se ei ole yleensä kuin 2-3 kuukautta vuodesta :D Kivaa viikonloppua!

      Poista
  7. Pienet hortonomit eivät aina ole kasveille hyväksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin sanoa tuohon, että omat pikkuhortonomini eivät ole vielä kertaakaan olleet kasveille hyväksi :D

      Poista
  8. Sinulla on kyllä aktiivisen jälkikasvun johdosta ylimääräisiä haasteita taimikasvatuksessa! Hyvin on hommat kuitenkin edistyneet!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti en ole ainut, jolla on näin superaktiivista jälkikasvua kasvien hoidossa apureina :D Saa nähdä, mitä vielä kevään mittaan keksivät...

      Poista
  9. Hienosti on taimikasvatus edennyt. Lapset ovat touhukkaita ja hyvä niin. Joskus tietenkin tuntuu, että voisivat suunnata sen muualle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä nuo lapset suuntaavat kiitettävään tahtiin tuhovimmaansa myös omiin leluihinsa ja luvallisiin tuhottaviin, kuten pahvilaatikoihin ja mainospostiin. Lohdutan itseäni ajatuksella, että monessa ammatissa tarvitaan kykyä purkaa asioita atomeiksi... :D

      Poista
  10. Hopeaputous on kaunis! Harmi, kun en ole pistokastaimia löytänyt lähistöltä. Kokeilin talvettaa yhden, mutta enpä tiedä lähteekö kasvuun, vähän huonolta näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä onneksi löytyi. Kyselin alkuvuodesta yhdestä paikasta siemeniä, mutta niitä ei ollut valikoimissa ja sanoivat, että pistokastaimina tulee maaliskuussa. Minä ajattelin kokeilla talvettaa ensi talvena kaikki. Samassahan ne menevät kuin pelakuutkin, tosin pitänee lyhentää versoja aika paljon sitä ennen. Luulisi, että saisin ainakin yhden selviämään talven yli. Toivottavasti hopeaputouksesi lähtee kasvuun. Pidetään peukkuja!

      Poista
  11. Anoppiparka.. Hurjasti sinulla on erilaisia taimia siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppi on pikkuisen toispuolinen nyt, mutta eiköhän se toivu viimeistään kesällä. Taimimäärä varmaan kolminkertaistuu vielä tässä kevään mittaan :D

      Poista
  12. Teillä olisi tilausta lapsilukolliseen taimikasvattamoon ja kasvisuojiin. No lapset kasvavat lopulta yllättävän nopeasti (ja aika kultaa muistot). Iloista kevään odotusta sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Näen mielessäni kattoon asti ulottuvat lukolliset kalterihäkit parhaiden taimikasvatusikkunoiden edessä. Sen tiedän, että vähintään pari vuotta vielä joutuu pitämään kasvit ja lapset erillään, jos kuopus kulkee esikoisen jalanjäljillä näissä taimitouhuissa. Kiitos! Iloista kevään odotusta!

      Poista
  13. Lasten multasormet selvästi syyhyävät. Luvassa innokkaita puutarhureita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luvassa ehkä liiankin innokkaita, kekseliäitä ja omatoimisia puutarhureita :D

      Poista
  14. Hopeaputouksesta olen haaveillut jo vuosia. Jospa minäkin tänä vuonna saisin hankittua sellaisen. Tomaatin taimet ovat sinulla samassa pisteessä kuin omanikin. Päivät ovat olleet nyt niin hämäriä, että lisävaloa kaipaavat...taipuivat omanikin ikkunaan päin kuten sinullakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain inspiraation hopeaputoukseen vasta oikeastaan nyt talven aikana, kun mietin, mitä laittaisin sinisten lobelioiden tilalle pelakuiden kanssa. Hanki ihmeessä, jos olet jo vuosia haaveillut! Kunhan tomaattiressukat vähän kasvavat, niin pääsevät makkariin kasvilampun alle.

      Poista
  15. With the arrival of spring comes the rebirth of nature.
    Beautiful blogue.
    Have a nice Sunday
    Maria
    Divagar Sobre Tudo um Pouco

    VastaaPoista
  16. Virkeitä taimia! Kiva, että löysit hopeaputoukset! Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Tällä kertaa ei tarvitse turvautua varasuunnitelmaan :) Kiitos, mukavaa sunnuntaita!

      Poista

Kiitos visiitistä, toivottavasti viihdyit blogini parissa! Voit jättää kommenttiin myös pienen muiston käynnistäsi tai ajatuksia juuri lukemastasi postauksesta. Tervetuloa uudelleen!